Sää ja luontokuvaaja: Konsta Punkka paljastaa, miten luontokuvauksesta saa enemmän irti – "mitä hullumpi sää, sen parempi"

Konsta Punkka on yksi seuratuimmista suomalaisista Instagramissa, eikä ihmekään, sillä hänen taianomaiset luontokuvansa ovat niittäneet mainetta ympäri maapalloa. Konsta lupautui kertomaan Forecan lukijoille, miten kuka tahansa meistä voi viedä valokuvauksen uuteen ulottuvuuteen ja vangita eri luonnonilmiöiden tarjoamat visuaaliset puitteet.

Konsta Punkka aloitti valokuvausharrastuksensa 2010-luvun alkupuolella ja teki sen, mistä moni haaveilee: mies muutti vuosien saatossa harrastuksensa työksi ja tekee tällä hetkellä sitä, mistä eniten nauttii. Konstan valokuvausrepertuaari on laaja, sillä hän on valokuvannut maisemia, eläimiä ja nykyään myös eri asiakkuuksien toimeksiantamia kohteita.

Konstan harrastus alkoi Nikon D5100-järjestelmäkameralla.

– Kuvasin sillä musiikkikeikkoja ja skeittausta kavereille. Sitten löysin oravat, muut eläimet ja luontokuvauksen, hän muistelee.

Konsta saikin upeiden oravakuvien siivittämänä Instagramissa lempinimen “oravakuiskaaja”. Punkka on onnistunut kasvattamaan merkittävän yleisön upeilla kuvillaan, sillä jo pelkästään Instagramissa miehellä on yli miljoona seuraajaa.

Vuosien varrella Konsta Punkan kuvausvälineet ovat kehittyneet, mutta mies on pysynyt uskollisena Nikonin kameroille. Tätä haastattelua tehdessä Konsta kertoi kuvaavansa Nikonin D850 -rungolla.

Merkittävä osa Konstan nykyisistä toimeksiannoista liittyy eläinpotrettien valokuvaamiseen Suomessa ja muualla maailmalla.

Puhutaan seuraavaksi säästä, kuten teemaan kuuluu.

Minkälainen sää on paras valokuvaamiseen?

Konsta Punkka vinkkaa, että valokuvaamaan kannattaa lähteä aina, kun on mikä tahansa “normaalista” poikkeava säätilanne päällä.

– Yleensä hienoja kuvia saa silloin, kun ilmassa on jotain “ylimääräistä”, kuten esimerkiksi lumi- tai vesisadetta, usvaa tai sumua. Kun kuvaa isommalla skaalalla ja saa kuvattavan kohteen ja kameran väliin esimerkiksi sumua, se toimii tosi hyvin maisemakuvissa, paljastaa Konsta.

Yllättäen Konsta suosittelee valokuvaamiseen tarttumista myös kovassa lumipyryssä.

– Kovimmilla lumimyrskyillä, kun ei näe hirveästi eteenpäin, kuvausmaisemista tulee tosi graafisia ja mustavalkoisia, mikä toimii hyvin myös maisemavalokuvauksessa. 

Konsta kertoo käyttävänsä säävalokuvauksessa mieluiten lyhyttä valotusaikaa, mikä tarkoittaa, että kameran suljin on verrattain lyhyen aikaa auki valotuksen aikana.

Valotusaika ilmoitetaan tyypillisesti sekunnin murto-osina, kuten esimerkiksi 1/200 s. Mikäli kuvauskohde on pimeä, valotusaikaa kannattaa lisätä, jotta kuvakennolle lankeaa riittävästi valoa kuvauksen aikana. Esimerkiksi yötaivasta tai revontulia kuvatessa valotusaika voi olla useita sekunteja.

– Sumukuvauksessa lyhyempi valotusaika pysäyttää tunnelman ja usvapeitteen läpi puskevat valonsäteet. Jos puolestaan valokuvaan lumisadetta esimerkiksi koivumetsässä, pienennän kameran aukkoa ja kasvatan suljinaikaa, jotta lumihiutaleet piirtyvät hienoiksi viivoiksi, kun kamera ottaa valotusta pidemmän aikaa, neuvoo Konsta.

Tutustu myös tähän: Säteilysumut tuovat maalauksellisia maisemia peltojen ylle syysaamuina

Kameran aukolla Konsta Punkka viittaa järjestelmäkameroista löytyvään säädettävään f-lukuun, joka on optiikassa käytetty dimensioton suure. Suurella aukolla kuvatessa aukkosuhde voi olla esimerkiksi f/1.4 ja pienellä aukolla f-luku kasvaa (esimerkiksi f/8). Mitä isompaa aukkoa kuvatessa käyttää, sitä enemmän valoa kameran kennolle lankeaa. Sitä vastoin pienemmällä aukolla valon määrä on pienempi.

– Sekä suuremmat että pienemmät valotusajat ja aukot toimivat riippuen siitä, haluaako graafisia tekstuurikuvia vai maalauksellisia kuvia, lisää Konsta Punkka.

Maalaukselliset kuvat Konsta on tyypillisesti ottanut pidemmällä valotusajalla, mutta aukkosuhde riippuu täysin kuvattavasta kohteesta. Erilaisia valotusaikoja ja aukon suuruuksia kannattaa harjoitella ja kokeilla, niin tietää, mikä toimii parhaiten missäkin tilanteessa. Harjoitus tekee mestarin.

Lue myös: Sumu on pilvi maan päällä, mutta mitä ovat utu ja auer?

Seuraatko itse sääennusteita ja miten ennakoit kuvaukselliset sääilmiöt?

Konsta Punkka kertoo seuraavansa sääennusteita tiiviisti. Ennakointi ja suunnittelu ovat kaiken A ja O valokuvausreissulle lähdettäessä. Ajan saatossa Punkalle onkin jo muodostunut kirkas kuva siitä, minkälainen ympäristö suosii kuvauksellisia sääilmiöitä.

– Tulee paljon seurailtua viikoittain eri paikkakuntien sääennusteita ja sitä, onko esimerkiksi seuraavana aamuna mahdollisuus sumulle, vai tuuleeko aamulla. Myös lämpötilan muutokset ja ilman kosteus kiinnostavat.

Yövalokuvauksessa puolestaan on otettava huomioon pilvisyys.

– Yökuvauksessa tulee seurattua, onko pilvistä tietyllä alueella ja pystyykö revontulia tai tähtiä näkemään. Seuraan myös, mistä suunnasta kuu nousee ja mihin aurinko laskee, Konsta paljastaa.

Seuraa pilvisyysennustetta Forecan sivuilta!

Palaamme keskustelemaan sumuista. Kysyn Konstalta, mihin kannattaa lähteä kuvaamaan, jos haluaa kohdata valokuvauksellisia sumuja.

– Yleensä kesäaikana järvet, suo- ja peltoalueet toimivat. Paljon olen itse katsonut Google Mapsista kiinnostavan näköisiä maastonmuotoja ja sitä kautta suunnitellut, mitä siellä voisi olla. Esimerkiksi Asikkalan kunnassa sijaitseva Pulkkilanharju on hieno kesäisenä aamuna.

Tilastollisesti sumuja esiintyy sisämaassa eniten loppukesän ja alkusyksyn aikana, jolloin lämpimien vesistöjen yllä voidaan öisin ja aamuisin nähdä näyttäviä sekoitussumuja. Peltoja ja muita alavia maita puolestaan värittävät säteilysumut.

Sekoitussumu syntyy, kun kylmää ilmaa sekoittuu veden yllä olevaan kosteaan ilmaan. Säteilysumu puolestaan saa alkunsa, kun maanpinta jäähtyy selkeänä yönä pitkäaaltosäteilyn seurauksena ja maanpinnan yläpuolella oleva vesihöyry tiivistyy sumuksi alhaisemmassa lämpötilassa. Sumuja kannattaa kärkkyä selkeinä, kylminä ja heikkotuulisina kesä- ja syysaamuina auringonnousun aikoihin.

Sumun todennäköisyys on suurimmillaan silloin, kun ilman lämpötila laskee hyvin lähelle sen kastepistelämpötilaa. Käytännössä tämä näkyy sääennusteessa siten, että ilman suhteellinen kosteus lähestyy tai on 100 prosenttia. Sumujen kehitystä suosii myös heikko tuuli.

Forecan paikkakuntakohtaisesta tuntiennusteesta onkin mahdollista seurata ilmankosteuden ennustetta tunti tunnilta.

Konsta Punkka, mikä on hurjin kokemuksesi säästä?

Konsta Punkka ei säätä hätkähdä – päinvastoin – mitä enemmän tapahtumia, sen parempi valokuvauksen kannalta.

– Mitä hullumpi sää, sen parempi. Jos on tosi kylmä tai tulee vettä vaakatasossa ja sattuu vielä löytämään kuvattavia eläimiä, niin tämä “extreme-sää” auttaa siihen, että tulee myös “extreme-valokuvia”.

Konsta painottaa, että kaikki on kiinni pukeutumisesta ja muutenkin säähän varautumisesta. Myös kuvauskaluston on hyvä olla kestävää, jotta se ei hyydy hurjemmassakaan säässä.

– Ikinä ei ole niin kylmä tai huono sää, ettenkö menisi kuvaamaan, naurahtaa Konsta.

“Extreme-asenne” onkin johdattanut miehen eksoottisten kuvausympäristöjen äärelle. Kovat myrskytkään eivät tunnu Konstaa hetkauttavan.

– Välillä Skotlannissa ja Ranskassa on ollut niin kovia myrskytuulia, ettei ole meinannut pysyä pystyssä kuvatessa. Tai sitten on tullut vettä niin paljon, että on kolme päivää putkeen litimärkä, kun on kuvannut vaikkapa saukkoja.

Joskus sää on puolestaan pitkään samanlainen, jolloin voi tulla tunne, ettei kuvattavaa kerta kaikkiaan löydy. Tähän on kuitenkin Konstalla kokeilemisen arvoinen neuvo.

– Jos sää ei sinun paikkakunnallasi ole ihanteellinen, niin se voi olla ihan muunlainen 50 kilometrin päässä. Sää vaihtelee usein paikasta riippuen.

Keskustellaan seuraavaksi kylmyydestä ja siihen varautumisesta. Konsta Punkka teki marras–joulukuussa 2021 kuvausmatkan Pohjois-Ruotsiin, missä mitattiin vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen alhaisia lämpötiloja. Kovimmillaan pakkanen paukkui Konstan kuvauspaikoilla yli 37 asteessa.

– Kun olimme Nikkaluoktassa, lämpötila laski –37,4 asteeseen. Se oli ajankohdan kylmin lukema 40 vuoteen. Tosi kylmä laakso vuorien välissä. Meidän olisi pitänyt lähteä moottorikelkoilla neljäksi päiväksi pyörimään maastoon, mutta kelkatkaan eivät käynnistyneet siinä pakkasessa. Jopa kuvaaminen tuntui vähän liian kylmältä silloin, toteaa Konsta.

Miten kuvauslaitteet sitten toimivat näin alhaisissa lämpötiloissa?

– Ihmiset yleensä ajattelevat, etteivät akut kestä, mutta kyllä ne yleensä kestävät. Riippuu tietysti, minkä tasoinen kamera on, mutta ei kylmä sinällään vaikuta kameran toimintaan. Eri asia on kuitenkin lämpötilan suuri vaihtelu. Jos tulee 30 asteen pakkasesta lämpimään mökkiin, niin pitää antaa kameran ja objektiivin lämmetä hitaasti, jotta kameran ja linssin väliin ei kerry kosteutta.

Miten huomioit pukeutumisen?

Iho ei pidä kovasta pakkasesta ja mikäli se altistuu kylmälle liian pitkän aikaa, voi seurauksena olla paleltumia ja pahimmassa tapauksessa jopa hypotermia eli ruumiinlämmön laskeminen alle 35 asteen. Pakkassäällä tulisi aina huomioida myös tuulen vaikutus, koska tuuli purevoittaa pakkasta, jolloin sää tuntuu selvästi mittarilukemia kylmemmältä.

– Pukeutumisessa pitää olla kerroksia, aluskerrastoa, pari paitaa ja toppatakki. Jos liikkuu maastossa tosi kylmällä säällä, niin pitää olla varavaatteita mukana siltä varalta, jos tulee hiki tai tarve vaihtaa vaatetta, mainitsee Konsta.

Myös sade ja tuuli tulee huomioida pukeutumisessa.

– Tärkeää on, että on vedenkestäviä vaatteita. Eläimiä valokuvatessa voi joutua makaamaan maastossa tai lätäköissä pitkiä aikoja.

Näin pakkasen purevuus lisääntyy tuulen voimistuessa:

Autolla lähemmäs eläintä

Konsta Punkka ei aina eläimiltä maastoudu, vaan riittää kun piileskelee hiirenhiljaa. Konsta ei esimerkiksi huomioi vaatteiden väriä hakeutuessaan kuvaamaan eläimiä.

– Itse olen yleensä maastossa piilossa ja odotan, että eläin saapuu paikalle ja näkee minut, jolloin se reagoi kameraan ja katsoo siihen. Mulle kuvissa on tärkeää eläimen katsekontakti. Jotkin eläimet ovat kuitenkin tosi arkoja, jolloin maastoverkoista tai piilokojuista on hyötyä, Konsta myöntää.

Moni Konsta Punkan upeista eläinkuvista on napattu liikkuvasta autosta. Eivätkö eläimet sitten säikähdä auton ääniä?

– Auto on yleensä tosi hyvä piilokoju. Moni hyvä kuva syntyy siten, että ajelee kesäöinä pieniä metsäteitä hiljalleen ikkunat auki ja hyödyntää eläinten luontaista tottumusta autoihin. Autolla on helpompi päästä lähelle eläintä kuin kävellen.

Mitä haluaisit vielä valokuvauksessa saavuttaa, mitkä ovat seuraavat tavoitteesi?

Seuraavina vuosina Konsta Punkka uskoo kuvaavansa pääosin pohjoismaista luontoa, mutta ehkä kuvaamisen painopiste siirtyy vähitellen metsistä ja erämaista kaupunkiluontoon. Sielläkin kuvattavaa riittää.

– Se aina yllättää ihmiset, kuinka läheltä kaupunkeja olen ottanut osan eläinkuvistani, paljastaa Konsta.

Eläinprojektit tulevat todennäköisesti työllistämään miestä vastaisuudessakin. Konsta Punkkaa kiinnostaisi päästä valokuvaamaan myös eksoottisempiin kohteisiin, kuten esimerkiksi Aasiaan tai Kanadan arktisille alueille.

– Pääosin kuvaukset jatkuvat kylmillä alueilla. Kiinnostaisi dokumentoida, miten ihmiset ja eläimet elävät arktisilla alueilla. Toisaalta eläinten kuvaaminen miljoonakaupunkien laitamailla kiehtoo myös.

Konsta Punkan mukaan kilpailu valokuvausalalla on nykyään erittäin suurta ja kuvamateriaalia on paljon. Kuvien täytyy erottua joukosta, jos meinaa pärjätä.

– Tekemisen täytyy olla “extremeä”, jotta teokset pysyvät kiinnostavina.

Miten näet valokuvaamisen tulevaisuuden?

Kuvausala ja siihen liittyvät trendit muuttuvat Konstan mukaan vuosittain. Mikään ei ole tällä alalla pysyvää. 

– Tällä hetkellä kryptotaide on kova sana, mutta koen, että valokuvauksen aitous tulee olemaan relevanttia vielä tulevaisuudessakin, huomauttaa Konsta Punkka.

Kryptotaide on vaihdettavissa olevaa virtuaalitaidetta, johon voidaan kryptovaluutalla ostaa lohkoketjussa yksilöity ja jakamaton poletti. Se linkittyy tiettyyn virtuaaliteokseen. Ostotapahtuma tallentuu datapankkiin ja teoksen voi laittaa näytille tietokoneeseen tai televisioon.

Kryptotaide sai lisäpotkua koronapandemian aikana, kun moni taidegalleria sulkeutui ja digitaalisen taiteen kysyntä kasvoi.

Uusista taidemuodoista huolimatta Konsta Punkka uskoo, että kysyntää luontokuville on vastaisuudessakin.

– Pikkuhiljaa ihmiset etääntyvät yhä enemmän ja enemmän luonnosta, jolloin sen näyttäminen tulee entistäkin tärkeämmäksi.

Mikä on Konsta Punkan suosikkisää?

Toinen tykkää kylmästä, toinen lämpimästä, mutta Konsta pitää molemmista.

– Kyllä se on kylmä ja aurinkoinen pakkassää tai sitten lämmin kesäinen, ei liian kuuma. 18 astetta on hyvä lämpötila.

Vastauksen perusteella Konsta asuukin sopivilla leveysasteilla, sillä Suomessa sään luontainen vaihtelu on suurta ja olemme etuoikeutettuja, kun valtaosassa maata on neljä toisistaan selvästi erottuvaa vuodenaikaa.

Lue seuraavaksi: Sää ja liikennelentäjä: Ari Huusela kertoo, onko turbulenssi vaarallista ja miltä tuntuu, kun salama iskee lentokoneeseen

Markus Mäntykannas

Päivitetty 26.4.2022 klo 13.36