Milloin voidaan puhua intiaanikesästä?
Intiaanikesästä puhutaan silloin, kun terminen syksy on jo alkanut, mutta sää lämpeneekin uudelleen jopa kesäisiin lukemiin.
Syksyn tehdessä alkuaan kesäiset lämpötilat jäävät taakse ja sää viilenee. Päivälämpötilat eivät kuitenkaan laske täysin suoraviivaisesti päivä päivältä. Kun terminen syksy on jo alkanut, mutta sää lämpeneekin jopa kesän kaltaisiin lukemiin, puhutaan intiaanikesästä.
Mikä saa kesän palaamaan?
Tilanne on kuin keväällä takatalven iskiessä, mutta lämpötila-asetelmaltaan päinvastainen. Takatalvi tuo talvisään lämpenemässä olleen kevätsään tilalle. Intiaanikesän aikaan kesän lämpö tekee paluun viilenevän syyssään keskelle.
Syksyisin pohjoisen kylmä ja eteläisempien leveysasteiden lämpimämpi ilmamassa kohtaavat Suomen leveysasteilla. Ilmamassojen rajalle syntyy matalapaineita, jotka voivat kiskoa Suomen ylle lämmintä ilmaa etelästä. Kun riittävän lämmin ilmamassa päätyy Suomen ylle, lämpötila voi termisen syksynkin alettua kohota kesälukemiin.
Miksi intiaanikesä eikä taka-, jälki- tai peräkesä?
Kuten monissa muissakin sään ilmiöissä, lämmintä jaksoa syksyn keskellä voidaan kutsua eri nimillä maantieteellisestä sijainnista riippuen. Suomen kieleen itsensä löytänyt sana intiaanikesä on käännös englannin kielen sanasta indian summer. Ilmiön nimi perustuu alkujaan siihen, kuinka syksyn saavuttua intiaanit hyödynsivät toimissaan kesäisen lämpimän jakson kotiseudulleen tuomaa sumuista säätä.
Maakohtaisesti olemassa voi olla useampikin ilmiöön viittaava termi. Esimerkiksi Suomessa toinen syksyn lämpimään säähän viittaava nimitys on Pärttulin pikkukesä tai Perttulin pikkukesä. Myös monessa muussa maassa ilmiölle on olemassa nimitys, joka perustuu Pärttulin pikkukesän tapaan nimipäivään tai pyhimyksen muistopäivään, jonka jälkeen lämpö on tyypillisesti saattanut palata viileän sään keskelle.
Lue myös:
Päivitetty 15.6.2020 klo 18.30
