Sää ja näyttelijä: Maija-Liisa Peuhu paljastaa, miten sää vaikuttaa Salatut elämät -sarjan kuvauksiin ja muistelee "mystistä välähdystä" Lapissa
Maija-Liisa Peuhulla on vuosikymmenten kokemus teatterialasta ja näyttelijäntyöstä. Parhaiten hänet tunnetaan Ulla Taalasmaan roolista Salatut Elämät -sarjassa, joka on pyörinyt tv-ruuduissa jo vuodesta 1999. Haastattelussa Maija-Liisa kertoo sään vaikutuksista Salkkareiden kuvauksiin ja muistelemme myös Maija-Liisan kokemaa erikoista välähdystä Lapin taivaalla.
– Minulla on kaksi aanelosen paperia muistiinpanoja haastattelua varten. Mistä aloitetaan, Maija-Liisa täräyttää heti alkuun.
Sääaiheista keskusteltavaa tulee siis riittämään, mutta ensin toki kiinnostaa tietää, mistä Maija-Liisan palo näyttelijäntyötä kohtaan on saanut alkunsa.
– Se on ollut minulla sisäänrakennettuna, en tiedä mistä syystä. Muistelen, että se on jo kiinnostanut viisivuotiaasta, vaikka en ollut käynyt teattereissa enkä katsonut telkkaria. 10-vuotiaana karkasin salaa kotoa Voikkaalle katsomaan yönäytöstä elokuviin ja älysin, että “tähti on syttynyt”!
Peuhu havahtui näytöksen aikana siihen, että hän analysoi eri kohtauksia tarkkaan ja pohti, mitä olisi itse tehnyt toisin. Kipinä oli selvästi syttynyt. Hieman myöhemmin kansakoulun neljännellä luokalla opettajan luottamus Maija-Liisan taitoja kohtaan oli niin suuri, että hän määräsi näyttelijänalun ohjaamaan kokonaisen satunäytelmän.
– Jouduin heti ratkaisemaan, miten näytellään kaksi kohtausta samaan aikaan.
Opintoja Teatterikorkeakoulussa
Luonnollinen jatkumo Maija-Liisan lupaavasti alkaneelle teatteriharrastukselle olikin myöhemmin hakeutua opiskelemaan Helsingissä sijaitsevaan Suomen teatterikouluun, joka nykyään tunnetaan Taideyliopiston Teatterikorkeakouluna.
– Pyrin sinne jo 18-vuotiaana, ja aluksi äitini vastusti ajatusta, mutta lopulta muutti mielensä. Ensimmäiset kolme vuotta majoittauduin Helsinginkadun ja Kaarlenkadun risteyksessä sukulaisten luona. Tilaa oli vähän, eikä opiskelijana ollut varaa muuhun. Henkinen minäni ei kyllä enää kestäisi sellaista elämäntyyliä, naurahtaa Peuhu.
Maija-Liisan opiskeluaikoina nykyisessä Teatterikorkeakoulussa opiskeltiin tutkintoa varten kolme vuotta, mutta nykyään valmistumiseen menee keskimäärin viisi vuotta.
20 vuotta teatteria ennen Ulla Taalasmaata
Yksi Suomen historian suosituimmista televisiosarjoista, Salatut Elämät, alkoi pyöriä ruuduissa 25. tammikuuta vuonna 1999. Maija-Liisa Peuhu kuuluu sarjan alkuperäiseen näyttelijäkaartiin, mutta jo ennen Salkkareiden alkua Maija sai useita kiinnityksiä eri teattereihin.
– Tein 20 vuotta teattereissa töitä ennen sarjan alkua. Viisi vuotta Hämeenlinnan Teatterissa, Kemissä kaksi vuotta ja 13 vuotta Turun Kaupunginteatterissa. Näyttelin kaikkea, mitä ihminen voi kuvitella!
Maija-Liisa Peuhu tykkäsi näytellä erityisesti komediaa, mutta ilmapiiri ei hänen mukaansa ollut kovin suopea 1960- ja 1970-luvuilla. Maija-Liisa halusi viihdyttää yleisöä, mutta komediaan ei suhtauduttu ymmärtäväisesti.
Vuonna 1998 Maija-Liisaa pyydettiin Salatut Elämät -sarjan koekuvauksiin. Prosessi oli pitkä ja stressaava, ja Maija-Liisa olikin vähällä jättää koko touhun kesken. Lopulta hänet kuitenkin valittiin Ulla Taalasmaan rooliin.
– Sarjan suosio oli yllätys kaikille, eikä kukaan olisi voinut silloin kuvitella, että sarja näkyisi ruuduissa vielä yli 20 vuoden jälkeenkin. Sellaista ei oltu aikaisemmin nähty.
Koronapandemian myötä Maija-Liisa oli hetken poissa sarjan kuvauksista, mutta on palannut studioille kesän 2022 aikana. Hektisen työn vastapainona suosittu näyttelijä on ehtinyt myös harrastamaan.
– Harrastukset ovat liittyneet työhön, mutta olen käynyt myös uimassa ja kävelemässä silloin kun sopii. Rakastan myös lukemista.
Vaikuttaako sää Salkkareiden kuvauksiin?
Salatut Elämät -sarjan sisäkohtausten kuvauspaikkana toimivat Helsingin Konalassa sijaitsevat studiot. Kohtauksia kuvataan monipuolisesti myös muissa tiloissa, kuten ravintoloissa ja ostoskeskuksissa.
Ulkoilmakohtauksia on vuosien varrella kuvattu erityisesti Etelä-Helsingin Ullanlinnassa sijaitsevalla Huvilakadulla, joka tunnetaan Salkkareissa Pihlajakatuna. 2010-luvun loppupuolelta lähtien ulkoilmakohtausten painopiste on kuitenkin siirretty Helsingin Munkkiniemeen, joka on alueena hieman rauhallisempi ja häiriötekijöitä on vähemmän.
Maija-Liisan mukaan Salkkareiden kuvausten aikataulu on hektinen ja tarkkaan suunniteltu, ja muutoksia pyritään välttämään viime tinkaan saakka. Mutta mitä tapahtuu, jos ulkokuvausten aikana sää on hyvin haasteellinen? Joudutaanko kuvauksia siirtämään tai jopa perumaan, vai pitääkö näyttelijän sopeutua tilanteeseen?
– Minun aikanani ei ole koskaan siirretty kuvauksia sään vuoksi. En ainakaan muista, että näin olisi käynyt. Huonon sään aikana kameraa pyritään ohjaamaan siten, että se näyttää sumun, sateen tai loskan välistä ihmisiä. Kyllä me olemme aina jotenkin näistä tilanteista selvinneet, koska kuvaukset ovat niin täsmällisiä ja tarkkaan aikataulutettuja. Jos kuvauksissa ruvetaan muuttamaan jotain, niin se koskee kaikkia ja kaikkea – ihmisten tuloja ja lähtöjä ja kaikkea. Aikataulumme eivät salli muutoksia, toteaa Peuhu.
Salatut Elämät -sarjan tuotantotiimi ja näyttelijät toki seuraavat sääennusteita ulkoilmakohtauksia silmällä pitäen. Kylmä sää vaikuttaa sarjan kuvauksiin ja näyttelijöiden viihtyvyyteen eniten. Kerrospukeutuminen onkin Maija-Liisalle tuttu juttu pakkassäällä.
Merkittävä osa Salkkareiden ulkokuvauksista tehdään meren äärellä Helsingissä, missä sää on tuulista ja kylmänkosteaa. Tuuli onkin yksi merkittävimmistä elementeistä, joka saa sään tuntumaan mittarilukemia kylmemmältä ja se purevoittaa myös pakkasta. Näyttelijöiden täytyy huomioida useitakin tekijöitä pukeutumisessaan.
– Vaatteiden täytyy olla johdonmukaiset, eli jos lähdetään sisäkohtauksesta ja siirrytään kuvaamaan ulos, niin vaatteiden täytyy pysyä samoina. Mutta sinne allehan voi laittaa vaikka kuinka hirveän paljon! Joskus kovalla pakkasella laitoin niin hirveät vaatetukset, että muut ihmettelivät “ai kauheeta, ootko sä noin paljon lihonnut”, muistelee Maija-Liisa huvittuneena.
Lue seuraavaksi: Näin tuulinen sää purevoittaa pakkasta
Ulkoilmakohtaukset saattavat katsojille televisioruudun välityksellä näyttäytyä tynkinä kohtauksina, mutta todellisuudessa paikan päällä kuvauksissa vietetään selvästi pidempi aika. Kylmyyden varalle on onneksi toinenkin helpotus kerrospukeutumisen ohella.
– Kuvauksissa on aina huoltoauto mukana ja siinä voi välillä käväistä lämmittelemässä. Pahinta on, jos on oikein kova pakkanen, niin huulet eivät toimi enää. Sitten vaan koittaa puhua jotenkin, vaikka huulet eivät käänny enää mihinkään, vitsailee kokenut näyttelijä.
Haastavasta säästä huolimatta ulkoilmakohtaukset on kuitenkin aina saatu purkitettua.
– Kyllä on aina pärjännyt, sää ei loppupeleissä häiritse työtämme. Kaikki hoidetaan!
Lapin taivaalla välähtänyt ilmiö syöpyi verkkokalvoille
Keskustelumme siirtyy Salkkareiden kuvaussäästä Maija-Liisan kokemiin luonnonilmiöihin vapaa-ajalla. Innostus ja kaiho kuuluvat näyttelijän puheesta, kun hän palauttaa mieleensä 1970-alussa Lapissa koetun erikoisen valoilmiön.
– Olen kokenut sellaisen ilmiön, jota kukaan ei ymmärrä. Olimme autolla tulossa Pohjois-Norjan Koutokeinosta kohti Rovaniemeä. Pilkkopimeä, sysimusta yö, ei mitään missään. Yhtäkkiä, kuin napista painaen, kaikki muuttui kirkkaaksi – kuin keskellä kirkasta päivää. Pysäytimme auton, yritimme hengittää ja pohdimme, mitä ihmettä tapahtuu. Sitten taas pimeni kuin napista painaen.
Valonäytös ei kuitenkaan loppunut vielä tähän, vaan lisää oli tulossa.
– Yhtäkkiä syttyi taivaanrantaan punainen pallo ja sen ympärille keltainen valo. Sitten ne menivät pois ja hetken päästä sama näkyi toisessa suunnassa. Ajattelin, että meidät oli varmaan merkattu jostain avaruudesta, muistelee Peuhu reaktiotaan.
Maija-Liisan perhe ei ollut ainoa, joka oli rekisteröinyt oudon valoilmiön. Hän bongasi Rovaniemelle saapuessaan paikallisesta lehdestä otsikon “Outo valoilmiö pohjoisen taivaalla”. Maija-Liisa muistelee ottaneensa yhteyttä eri mediatahoihin kertoakseen, että hänkin oli nähnyt kyseisen valoilmiön – aitiopaikalta.
Valoilmiön takana on saattanut olla maapallon ilmakehään kulkeutunut kivikappale, joka on palanut siellä tuhkaksi ja aiheuttanut kirkkaan välähdyksen. Ilmiön intensiivisyydestä päätellen kyseessä ei välttämättä ole ollut pienin mahdollinen kivikappale, joka olisi kokonaan palanut maan ilmakehässä, vaan ehkä siitä on päätynyt osia myös maanpinnalle.
Jos kivikappale palaa ilmakehässämme kokonaan, eikä siitä päädy osia maanpinnalle, kutsutaan sitä meteoriksi. Meteoriitti puolestaan on isompi kivikappale, joka putoaa maanpinnalle saakka.
Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan mukaan maanpinnalla nähdään “tähdenlentoja”, kun hiekanjyvän kokoiset tai sitä pienemmät kappaleet törmäävät maapallon ilmakehään ja palavat siellä. Myös avaruusromun päätyminen ilmakehäämme voi aiheuttaa tähdenlennon näköisen ilmiön. Suuremmat kappaleet voivat hehkua ilmakehässä pidempäänkin, muutaman sekunnin ajan, ja niitä kutsutaan tulipalloiksi. Tulipallot ovat Venusta ja täysikuuta kirkkaampia.
Katso alta videolta, miltä meteorin syöksyminen maan ilmakehään voi näyttää:
Maapallon ilmakehään tunkeutuva kappale alkaa tyypillisesti palaa ja hehkua jo 100 kilometrin korkeudessa termosfäärin ja mesosfäärin rajamailla. 60–80 kilometrin korkeudessa pienemmät kappaleet ovat jo palaneet kokonaan pois, mutta suurimmat kappaleet saattavat selvitä maanpinnalle saakka ja niitä kutsutaan meteoriiteiksi. Kivikappaleen syöksyminen maanpinnalle saakka aiheuttaa räjähdyksen ja siitä lähtevä paineaalto voi rikkoa lähialueella esimerkiksi autojen ja asuintalojen ikkunoita.
Lue myös tämä: Nämä ovat ilmakehämme eri kerrokset
Sään hyödyntäminen tunteiden käsittelyssä
Säällä on eittämättä vaikutusta mielialaan, vaikka kullakin meistä on hyvin erilaiset mieltymykset sään osalta. Maija-Liisa Peuhu vinkkaa, että erilaiset tunnetilat kannattaisi käsitellä sään mukaan.
– Minulla toimii parhaiten se, että iloiset asiat voi käsitellä kaikenlaisen sään aikana, mutta ikävät asiat auringonlämmössä. Murheet ja tuskat käsittelen rämpimällä sateessa tai tuiskussa, niin kyllä nekin tunteet sitten hoituvat.
Mutta miksi ikävät asiat tulisi käsitellä auringonvalossa? Eikö silloin nimenomaan olisi hyvä unohtaa kaikki murheet?
– Auringonvalo saa ihmisen löysäksi ja lempeäksi. Eivät ne ihmiset niin välitä murheista etelän maissa, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Suomessa on kuitenkin enemmän mahdollisuuksia käsitellä tunteita eri säässä kuin siellä, missä on koko ajan aurinkoa ja yli 30 astetta. Siitä en tykkää, paljastaa Peuhu.
Onko Maija-Liisalla suosikkisäätä tai -vuodenaikaa?
Maija-Liisa Peuhu ei turhia nirsoile ja löytää positiiviset puolet jokaisesta vuodenajasta Suomessa.
– Kaikki on kiinni vaatetuksesta. Ulos lähteminen voi joskus olla vaikeaa ja puuhastelu räntäsateessa on ikävää, mutta sitten, kun sinne lähtee, niin tulee keholta positiivista palautetta sekä fyysisesti että henkisesti.
Sää ei ole vaikuttanut Peuhun puuhiin nuorempanakaan.
– Nuorempana en todellakaan huomannut, minkälainen sää milloinkin on, kun oli kova meno. Talvella muistan, kun kävin hiihtämässä pitkiä matkoja ja sitten kiersin metsissä piirtämässä ja eväät olivat mukana. Kymijoessa käytiin uimassa Kuusankoskella, ja sieltä olenkin kotoisin.
Kun Maija-Liisa Peuhu muutti pohjoisemmilta leveysasteilta pääkaupunkiseudulle ensin teatteriopintojen ja myöhemmin Salkkareiden vuoksi, huomasi hän jonkin muuttuneen. Hiihtämisestä joutui useampana vuotena tinkimään.
– Hiihtämistä olen kaivannut täällä etelässä. Aikaa on mennyt siitä, kun on päässyt meren jäällä hiihtämään. Se oli ihanaa aikaa!
Lue seuraavaksi: Sää ja maanviljelijä: Juuso Joonan mielestä surkea lomasää onkin kasveille paras kasvusää – roudan puute ajaa maanviljelysalan ahdinkoon tulevaisuudessa
Päivitetty 1.12.2022 klo 14.27
