Vielä on kesää jäljellä – entä missä viipyy talvi?

Terminen kesä ei kaikkialla Suomessa ole vielä päättynyt, ja talvi on pohjoisimmassa Suomessa jo tilastollisiin keskiarvoihin nähden jäljessä. Mistä epätavallinen tilanne johtuu?

Termisten vuodenaikojen määritelmän mukaan kesä ei ole koko Suomessa vielä päättynyt. Havaintoasemalla katsotaan olevan terminen kesä, jos sen vuorokauden keskilämpötila pysyy +10 asteen yläpuolella.

Ilmatieteen laitoksen tutkija Mika Rantanen kertoo Bluesky-palvelussa, että vuorokauden keskilämpötilat ovat joillakin Suomen havaintoasemilla vielä pysyvästi +10 asteen yläpuolella, ja että Paraisten Utön saarella on nyt meneillään Suomen mittaushistorian toistaiseksi pisin kesä. Kesän pituuden mittaushistorian ennätys saattaa rikkoutua myös Turun Artukaisissa.

Suuressa osassa maata syksy on kuitenkin hyvässä vauhdissa, ja Lapissa talvenkin olisi jo ensimmäisillä säähavaintoasemilla aika alkaa ainakin tilastollisten keskiarvojen mukaan.

Vuosina 1991–2020 terminen talvi on alkanut keskimäärin kuvan mukaisesti.

Tilastojen mukaan talvi alkaa ensimmäisenä Pohjois-Lapissa. Vertailukautena 1991–2020 terminen talvi, eli aika, jolloin vuorokauden keskilämpötila on pysyvästi nollan alapuolella, alkaa osassa Pohjois-Lappia ennen 17.10.

Nykyään termisen talven alkua ei seurata suoraan vuorokauden keskilämpötilasta, vaan lämpösummasta, jossa kuluvan vuoden vuorokausien keskilämpötilat lasketaan yhteen. Kun lämpösumma alkaa laskea, eli vuorokausien keskilämpötilat ovat melko pysyvästi pakkasen puolella, termisen vuodenajan katsotaan vaihtuneen.

Termisen vuodenajan vaihtumishetkeä ei sään luonnollisen vaihtelun takia pystytä havaitsemaan välittömästi sen tapahduttua, vaan tilannetta pitää ensin seurata jonkin aikaa, ennen kuin vuodenajan voidaan sanoa varmasti vaihtuneen. Virallisen termisen vuodenajan vaihtumisajankohdan Ilmatieteen laitos ilmoittaa vasta sen jälkeen, kun terminen vuodenaika on vaihtunut koko maassa; siihen asti voidaan tehdä lähinnä valistuneita havaintotietoihin perustuvia oletuksia, jotka varmistuvat vasta myöhemmin. 

Tilastoihin verrattuna talven alku on pohjoisimmassa Suomessa jo myöhässä

Lapissa ei vielä löydy säähavaintoasemia (mikäli tunturien huippuja ei lasketa), joilla termisen talven alkamisen määritelmä eli lämpösumman kääntyminen laskuun olisi tänä vuonna havaittu. Pohjois-Lapissa termisen talven alun suhteen ollaan siis myöhässä tilastollisiin keskiarvoihin verrattuna.

Ennen kuin myöhästymisestä puhutaan tarkemmin, on hyvä huomioida kaksi asiaa:

1. Termiset vuodenajat alkavat hyvin harvoin juuri tilastojen mukaan ajallaan. Suomen sää on vaihtelevaa, ja jotta termisen vuodenajan keskimääräinen alkamisaika on määrittynyt tilastoon yhdelle päivämäärälle, on tarvittu useita sekä varhaisemman että myöhäisemmän alkamisajan vuosia. Toki mitä pidemmäksi ero keskimääräiseen termisen vuodenajan alkamisaikaan kasvaa, sitä erikoisempi tilanne on kyseessä. 
2. Maapallon ja Suomen ilmaston muuttuminen ei ole teoriaa, vaan mittauksissa näkyvää tosiasiaa. Kun selvitetään, minkälainen Suomen ilmasto on, tarvitaan 30 vuoden tarkkailujakso, jotta yksittäisten poikkeusvuosien vaikutus saadaan hiottua ilmastotiedoista pois. Ilmaston nopea muuttuminen saa kuitenkin ilmastotiedon olemaan vanhentunutta jo ilmestyessään – vuodenajat eivät enää nykyilmastossa käyttäydy samoin kuin edeltävällä 30 vuoden jaksolla keskimäärin. Toisin sanoen, nykyilmaston tavanomainen vuosi ei ole sama kuin vertailukauden 1991–2020 tavanomainen vuosi. Mutta mitä voi pitää muuttuvassa ilmastossa tavanomaisena? Miten kuvailla sitä, minkälainen kuluva säävuosi on aiempiin nähden? Kysymys, jota niin tutkijat kuin me päivystävät meteorologit joudumme pohtimaan, ja johon ei ole helppoja vastauksia.

Tällä hetkellä ilmastollisena vertailukautena joudutaan käyttämään vuosien 1991–2020 ilmastoa, vaikka se ei täysin vastaisikaan nykytilannetta. Vertailukauden ilmastoon nähden termiseen talveen siirtymisessä ollaan pohjoisessa jäljessä tavanomaisesta aikataulusta. Mikä on viivästymisen syynä?

Vaikka muuttuva ilmasto ohjaa sitä, minkä raamien sisällä säätilanteet vaihtelevat, yksittäisen vuoden tasolla termisen vuodenajan alkuajankohdan poikkeamien syitä etsitään suursäätilanteista. Kuluvan lokakuun aikana suursäätilanteet Euroopan yllä ovat vaihdelleet, mutta yleisesti suosineet tilanteita, joissa meille Suomeen virtaa lauhaa ilmaa lounaan puolelta. Sää on ollut meillä usein tavanomaista lämpimämpää.

Pitkän ajan ennusteissa eli kuukausi- ja vuodenaikaisennusteissa leutoa syksyä on ennakoitu hyvän aikaa. Vaikka ennusteet eivät ennusta termisen vuodenajan vaihtumista suoraan, on silti odotettavissa että jos esimerkiksi keskimääräiseen termisen talven alkamisen aikaan on tavanomaista lämpimämpää, talven alku viivästyy.

Pitkän ajan ennusteiden mukaan näyttää siltä, että termisen talven alku ei viivästy ainoastaan Pohjois-Lapissa vaan mahdollisesti laajemminkin Suomessa; marras-tammikuu -jakson on ennustettu olevan meillä tavanomaista lämpimämpi. Kolmen kuukauden sisälle mahtuu toki monenlaisia säävaiheita, mutta myös tulevan kuukauden kuukausiennuste ennustaa sään jatkuvan lämpimänä.

Vuodenaikaisennusteisiin liittyvä epävarmuus on kuitenkin Suomessa suurta; esimerkiksi viime vuonna vuodenaikaisennusteet ennustivat lauhaa ja myöhään alkavaa talvea, mutta toisin kävi. Vuodenaikaisennusteet on luotu pääasiassa tropiikin ENSO-kierron eli El Niño ja La Niña -vuorottelun ennustamiseen. Suomen (ja Euroopan) vaihtelevan säätyypin alueella sää on kaoottisempaa ja ennustuu huonommin, mikä heikentää meillä myös termisten vuodenaikojen vaihtumisen ennustettavuutta.

Siis, pähkinänkuoressa ennuste termisen talven alkamiselle Suomessa: 

Lue myös: Tältä näyttää marras–tammikuun jakso – katso loppusyksyn ja alkutalven pitkä ennuste!

Joanna Rinne
meteorologi