Jäät ovat Suomessa paikoin jopa petollisen hauraita – tavallista vähemmän jäätä sekä järvissä että merellä

Jäätä on ajankohtaan nähden keskimääräistä vähemmän sekä laajalti Suomessa että napa-alueilla. Suomessa teräsjäätä hauraamman kohvajään osuus on järvien jääpeitteessä paikoin suuri.

Suomessa suurimman osan tammikuuta vallitsi lauha sää, mikä vaikutti lumipeitteen lisäksi myös jäätilanteeseen. Viimeisen viikon tai kahden aikana jääpeite on vähän paksuuntunut, mutta jäät ovat edelleen paikoin pettävän hauraita. Merellä jäät painottuvat rannikon lisäksi varsinkin Perämeren alueelle. Miten vähän jäätä nyt oikein on verrattuna tyypilliseen tammi–helmikuun vaihteeseen?

Lähes kaikilla virallisilla mittauspaikoilla Suomen järvien jään paksuus oli tammikuun 30. päivän aikoihin joko tavanomainen tai sitä pienempi: yleisesti jäätä on nyt 0–10 senttimetriä keskimääräistä vähemmän. Suomen ympäristökeskuksen eli Syken havaintojen mukaan ainoastaan Oravin Haukivedellä ja Suomussalmen Pesiöjärvellä jäätä oli yli 5 senttimetriä enemmän kuin keskimäärin tähän aikaan.

Suurin poikkeama perustilanteeseen on Päijänteen Tehinselällä, jossa jäätä Syken mukaan on keskimäärin tammikuun lopussa 31 senttimetriä. Tänä vuonna jää on vielä liian heikkoa mitattavaksi, vaikka sitä on jo ehtinyt muodostua.

Katso jäähavainnot Forecan sivuilta!

Kohvajään ja teräsjään suhdeluku tuo tilanteeseen vielä oman lisänsä. Parasta jäillä liikkumisen kannalta olisi paksu ja yhtenäinen teräsjää, mutta kerrokset jäätynyttä sohjoa heikentävät nyt monin paikoin kantavuutta. Paikallisesti tätä kohvajäätä on jopa puolet tai enemmän jäänpaksuudesta. Vaaranpaikkoja eivät siis ole vain virtapaikat, vaan myös muualla jää voi olla yllättävän heikkoa.

Itämerellä jäätä selvästi vähemmän kuin viime vuonna

Ilmatieteen laitoksen mukaan Itämerellä oli 31. tammikuuta jäätä vain 27 000 neliökilometriä. Se on noin puolet viimevuotisesta jään laajuudesta, joka oli viimeistä viittätoista vuotta tarkasteltaessa ajankohtaan nähden tyypillinen määrä. Vuosien välillä on kuitenkin suurta vaihtelua, ja jään määrä lisääntyy tavallisesti helmikuun loppupuolelle asti.

Eniten jäätä Itämerellä on rannikkolinjan lisäksi Perämeren ja Suomenlahden perukoilla sekä Merenkurkussa. Avovettä ja haurasta jäätä on kuitenkin myös paikoin rannikoilla asti.

Pohjoisen vähäiset jäät eivät jää vain Itämeren alueelle. Napa-alueen merijäätilanne on tällä hetkellä heikoin sitten vuoden 2018 ja samaa luokkaa kuin vuonna 2017. Nämä kolme vuotta mahtuvat kymmenen pienimmän tammikuun lopun arvon joukkoon vuodesta 1979 alkaen, ja tammi–helmikuun vaihteen pienin jään laajuus havaittiin juuri vuonna 2018.

Etelämantereen ympärillä tammikuussa ajankohtaan nähden poikkeuksellisen vähän merijäätä

Eteläisellä pallonpuoliskolla kesän sulamiskausi etenee. Tilannetta seuraavan Yhdysvaltojen lumen ja jään tutkimuskeskuksen mukaan alueella on ollut jo aiemmin tänä kesänä pitkään tavallista lämpimämpää, ja myös jäitä liikuttelevat tuulet ovat olleet voimakkaita. Merijään laajuus Etelämantereen ympärillä olikin tammikuussa 2023 pienin satelliittimittausten aikana eli vuodesta 1979 lähtien. 

Sulamiskausi jatkuu tyypillisesti vielä muutaman viikon ajan, ja jään laajuus on etelässä pienimmillään helmikuun jälkimmäisellä puoliskolla tai helmi–maaliskuun vaihteessa. Koko Eteläisen jäämeren yli 40 vuoden havaintosarjan pienin jään laajuus mitattiin 25. helmikuuta viime vuonna, ja on täysin mahdollista, että tänä vuonna jään määrä laskee samaan luokkaan tai jopa pienemmäksi. 

Anna Latvala
meteorologi

Lähteet: 
USA:n National Snow and Ice Data Center
Ilmatieteen laitos
Suomen ympäristökeskus

Päivitetty 1.2.2023 klo 08.11