Tilastot paljastavat: Ilmastonmuutos vaikuttaa Suomen myrskyihin yllättävällä tavalla, hurrikaaneilla erilainen kehityssuunta

Modernilla ilmastonmuutoksella on vaikutuksia planeettamme myrskyisyyteen. Äkkiseltään voisi kuvitella, että sään ääri-ilmiöiden yleistyminen tarkoittaisi myrskyjen lukumäärän kasvua ja niiden voimistumista kaikkialla maapallolla tasapuolisesti, mutta tilastojen mukaan näin ei ole tapahtunut. Myrskyjen lukumäärä on Pohjois-Euroopassa ja Suomessa pysynyt lähes samana läpi vuosikymmenien, kun taas etelämpänä Pohjois-Atlantilla trooppisten hirmumyrskyjen määrä on kasvanut ja ne ovat myös voimistuneet. Pohditaan seuraavaksi syitä, miksi myrskyisyys ei planeettamme lämpenemisestä huolimatta kaikkialla kasvakaan – korkeilla leveysasteilla voi käydä jopa päinvastoin.

Myrsky-sanalla viitataan voimakkaaseen tuuleen, joka voi aiheuttaa tuhoa. Myrskyn määritelmä vaihtelee eri maissa ja eroja on jo pelkästään Pohjoismaiden sisällä. Suomessa myrskystä puhutaan voimakkaiden matalapaineiden yhteydessä, kun 10 minuutin keskituulen nopeus on yli 21 m/s. Norjassa raja-arvo on 20,8 m/s, kun taas Ruotsissa se on selvästi korkeampi, 24,5 m/s. Trooppisilla vesillä Atlantin valtamerellä, Meksikonlahdella ja Tyynen valtameren itäisissä osissa trooppisen myrskyn raja-arvo on 18 m/s.

Joskus keskileveysasteiden matalapaineet voivat voimistua esimerkiksi Tyynen valtameren pohjoisosissa tai Atlantin pohjoisosissa hirmumyrskyiksi, eli 10 minuutin tuulen keskinopeus ylittää 33 m/s. Näin voimakkaita matalapaineita ei ole iskeytynyt Suomeen mittaushistoriamme aikana, mutta esimerkiksi Norjan rannikolle niitä iskeytyy toisinaan. Jos tuulen nopeus voimistuu trooppisilla vesillä vastaaviin lukemiin, puhutaan trooppisesta hirmumyrskystä. Niiden tarkempi nimitys vaihtelee alueittain, esimerkiksi Pohjois-Atlantilla ja Tyynen valtameren itäisissä osissa puhutaan hurrikaaneista. Muualla ne ovat joko taifuuneja tai trooppisia sykloneja.

Lue myös: 

• Mikä on hurrikaani ja missä niitä esiintyy?
• Mikä on taifuuni ja missä niitä esiintyy?
• Mikä on trooppinen sykloni ja missä niitä esiintyy?

Keskileveysasteiden myrskyt ja trooppiset myrskyt syntyvät aivan eri tavalla

Suomeen ajautuvat Pohjois-Atlantin myrskyt ovat nk. keskileveysasteiden voimakkaita matalapaineita. Meillä koettavien myrskyjen syntytapa poikkeaa täysin trooppisilla vesillä syntyvistä myrskyistä.

Hyvin tyypillistä on, että Suomeen saapuvat myrskyt ovat jo saavuttaneet voimakkaimman pisteensä ja saapuvat meille hiljalleen heikentyneinä. Nämä myrskyt saavat alkunsa Pohjois-Atlantin yllä, missä eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot paisuvat herkästi suuriksi.

Golfvirran alueella kohti pohjoista pyrkii hyvin lämmintä ja kosteaa ilmaa, kun taas vastassa on usein pohjoiselta napa-alueelta valahtanutta polaarista tai jopa arktista ilmamassaa. Näiden erilaisten ilmamassojen välimaastossa lämpötila muuttuu nopeasti, mikä herkästi johtaa matalapaineen syntyyn. Mitä suuremmiksi eri leveysasteiden väliset lämpötilaerot käyvät, sitä voimakkaampi myrsky voi syntyä.

Eri leveysasteiden lämpötilaerot ovat pohjoisella pallonpuoliskolla suurimmillaan talvikuukausina, mikä selittää sen, että Suomessa vuoden myrskyisin kuukausi on tilastojen mukaan joulukuu.

Trooppisilla vesillä syntyvät voimakkaat matalapaineet eivät piittaa lämpötilaeroista, vaan ennemminkin meriveden lämpötilasta ja ilmakehässä vallitsevista tuuliolosuhteista. Trooppisen matalapaineen syntyyn riittää ukkoskuuropilvien muodostama rykelmä, joka alkaa pohjoisella pallonpuoliskolla kiertää ukkoskuurojen "keskustaa" myötäpäivään ja eteläisellä vastapäivään. Kun merivesi on paksussa kerroksessa vähintään 27-asteista ja lähtötilanne ilmakehän tuuliolosuhteissa rauhallinen, trooppisella matalapaineella on hyvät edellytykset voimistua trooppiseksi myrskyksi ja siitä edelleen trooppiseksi hirmumyrskyksi.

Myrskyt eivät ole lisääntyneet Suomessa, mutta niistä uutisointi on

Voisin melkein lyödä vetoa, että jos Suomessa asuvilta kysyttäisiin, onko myrskyisyys lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, enemmistö vastaisi myöntävästi. Todellisuus on kuitenkin toinen: 1980-luvun alusta alkavat tilastot puhuvat sen puolesta, ettei Pohjois-Euroopan myrskyjen lukumäärässä ole juurikaan tapahtunut muutosta, ja itse asiassa matalapaineiden kokonaismäärä ja tuulisuus ovat jonkin verran vähentyneet vuosikymmenten edetessä. Suomen osalta myrskypäivien lukumäärässä ei vuodesta 2006 alkavissa tilastoissa ole näkyvissä merkittävää kehityssuuntaa.

Tilastojen mukaan myrskyisyys oli viimeisen neljän vuosikymmenen aikana huipussaan Pohjois-Euroopassa 1980-luvun alkupuolella, eikä tätä piikkiä vielä toistaiseksi ole ylitetty ilmastonmuutoksen kiihtymisestä huolimatta, vaikka toisin voisi kuvitella. Säähavaintoasemien lukumääräkin on vuosien saatossa kasvanut, joten voisi ajetella, että myrskyt "tarttuisivat" matalammalla kynnyksellä tilastoihin, mutta näin ei ole käynyt.

Suomen säätilastoja ylläpitävä Ilmatieteen laitos muutti myrskypäivän määritelmää vuonna 2020 siten, että myrskypäiväksi lasketaan nykyään vuorokausi, jolloin ainakin yhdellä merisäähavaintoasemalla tuulen 10 minuutin keskiarvo ylittää 21 m/s. Aiemmin myrskypäivän kriteeri täyttyi, jos kolmen tunnin välein tehdyissä havainnoissa huomattiin myrskyrajan ylittyneen jollakin havaintoasemalla merellä.

Vanhan laskentatavan mukaan Suomessa oli vuosina 1990–2001 keskimäärin 26 myrskypäivää vuodessa, kun taas vuosien 2002–2013 keskiarvo romahti 18 myrskypäivään. Toki tarkastelujakso on tässä tapauksessa melko lyhyt, eivätkä keskiarvot välttämättä ole tilastollisesti merkitseviä, mutta mielenkiintoinen lasku myrskypäivien lukumäärässä 2000-luvun puolella on havaittavissa vanhempia tilastoja tarkastellessa.

Mistä sitten johtuu se, ettei Suomen tai Pohjois-Euroopan myrskyisyydessä juurikaan ole tapahtunut muutosta viime vuosikymmeninä ja myrskyt ovat ehkä aavistuksen verran jopa vähentyneet laskentatavasta riippuen? Eikö ääri-ilmiöiden ja myrskyjen pitänyt päinvastoin lisääntyä ja voimistua ilmastonmuutoksen myötä?

Syypäänä on tropiikkia huomattavasti voimakkaammin lämpenevä napa-alue ja sen ympäristössä havaittu jääpeitteen väheneminen. Pohjoisen napa-alueen voimakas lämpeneminen on johtanut pohjois-eteläsuuntaisten lämpötilaerojen pienenemiseen, kun matalammat leveysasteet lämpenevät vähemmän. Jääpeitteen supistuminen napa-alueen ympäristössä kiihdyttää alueen lämpenemistä.

Keskileveysasteiden myrskyjä ruokkiva polttoaine, pohjois-eteläsuuntainen lämpötilaero, on siis vuosikymmenien saatossa pienentynyt, mikä on mahdollisesti johtanut siihen, ettei myrskyjen lukumäärä tai niiden voimakkuus ole juurikaan Pohjois-Euroopassa tai Suomessa kasvanut – ehkä paikallisesti on käynyt jopa päinvastoin.

Mielikuva myrskyjen lukumäärän kasvusta ja niiden voimistumisesta liittyy mitä ilmeisemmin uutisoinnin lisääntymiseen. Uutiset ovat digitalisoitumisen ansiosta jokaisen saatavilla kellon ympäri ja niitä seurataan monista eri lähteistä. Myös uutisotsikoissa on tapahtunut vuosikymmenien aikana muutos, kun näin digiaikana lukijan huomio pyritään herättämään värikkäällä ja räväkkäälläkin otsikolla.

Lue myös: Myrsky, myräkkä vai rajuilma? Näin termit eroavat toisistaan

Hurrikaanit lisääntyvät ja voimistuvat

Toisin on trooppisten hirmumyrskyjen laita Pohjois-Atlantilla: Yhdysvaltain liittovaltion sää- ja valtamerentutkimushallituksen NOAA:n tilastojen mukaan sekä hurrikaanien lukumäärässä että voimakkuudessa on tapahtunut kasvua viimeisen viiden vuosikymmenen aikana. Tilasto huomioi Pohjois-Atlantin puolella alkunsa saaneet hurrikaanit.

Tämä kehityssuunta on todennäköisesti suoraan kytköksessä meriveden lämpenemiseen ja hurrikaanikauden pidentymiseen. Atlantin valtameren lämpeneminen tuntuu siis antavan lisäpontta hurrikaaneille, kun taas meriveden lämpeneminen ei juurikaan vaikuta myrskyisyyteen Atlantin koilliskolkassa.

Erään tutkimuksen mukaan hurrikaanien odotetaan ilmastonmuutoksen ja Pohjois-Atlantin lämpenemisen myötä yhä voimistuvan kuluvalla vuosisadalla. Voimakkaimmat hurrikaanit voisivat vuosisadan loppupuolella olla 10 % nykyistä voimakkaampia, mikä kasvattaa niiden tuhopotentiaalia merkittävästi. Myös Tyynen valtameren läntisissä osissa esiintyvien taifuuneiden tuhovoiman odotetaan kasvavan, kun taas eteläisellä pallonpuoliskolla ja Intian valtamerellä esiintyvien trooppisten sykloneiden tuhopotentiaali saattaisi tutkimuksen mukaan laskea.

Ilmastonmuutoksen ajama meriveden lämpeneminen luo erinomaiset olosuhteet trooppisten hirmumyrskyjen voimistumiselle, mutta yksinään se ei riitä. Trooppisen hirmumyrskyn syntyminen vaatii rauhallisen lähtötilanteen ilmakehässä, eli tuuliväänteen tulisi olla pieni. Joillakin alueilla ilmastonmuutoksen vaikutus voi tuntua myös kasvavana tuuliväänteenä ilmakehässä, mikä puolestaan vähentää trooppisten hirmumyrskyjen todennäköisyyttä ja voimakkuutta.

Lähteitä: Ilmatieteen laitoksen tilastot, Ilmastokatsaus (11/2022), NOAA hurrikaanitilastot, Tutkimus (The Impact of Climate Change on Global Tropical Storm Damages 11/2011)

Markus Mäntykannas
meteorologi