Sää ja maanviljelijä: Juuso Joonan mielestä surkea lomasää onkin kasveille paras kasvusää – roudan puute ajaa maanviljelysalan ahdinkoon tulevaisuudessa

Maanviljelysala kytkeytyy vahvasti säähän. Maanviljelijä Juuso Joona lupautui paljastamaan Forecalle, mitä kuuluu maanviljelijän arkeen eri vuodenaikoina, miten sää vaikuttaa työhön ja mitä haasteita ilmastonmuutos tuo alalle vuosisadan edetessä.

Juuso Joonalla on pitkän linjan kokemus maanviljelystä. Hänen perheensä perusti Tyynelän tilan Etelä-Karjalan Joutsenoon Imatrankosken kupeeseen jo vuonna 1943. Juuson sukujuuret ovat lähtöisin Lappeenrannasta ja Karjalankannakselta. Hän varttui Tyynelän tilalla ja seurasi vanhempiensa jalanjälkiä: maanviljelystä tuli Juuson työ ja elämäntapa.

"Toiminta tilallamme keskittyy myös maan kasvukunnon parantamiseen ja uudistavien viljelysmenetelmien kehittämiseen."

Lisäpontta uralle toivat opiskelut Helsingin yliopistossa. Juuso Joona pääsi opiskelemaan maataloutta Helsinkiin vuonna 2000 ja vuonna 2009 Tyynelän tila siirtyi sukupolvenvaihdoksessa hänen vastuulleen. Viljeltävää peltoalaa riittää 120 hehtaarin verran ja tila tunnetaan uudistavista, ekologisista viljelymenetelmistään. Juuson perhetilalla tuotetaan nykyään puitavia ruokakasveja, kuten esimerkiksi ruista, kauraa, vehnää, palkokasveja ja rypsiä.

– Markkinatilanne vaikuttaa vahvasti kasvivalintoihin, pääsääntöisesti viljelemme syysviljapainotteisella kierrolla. Viljelykierron pituus on 5–7 vuotta. Lähtökohtaisesti pellolla kasvaa siis joka vuosi eri kasvi tai kasviseos, paljastaa Juuso Joona.

Viljelyn lisäksi myös tutkimustyötä

Juuson työtehtävät eivät pelkästään rajoitu maanviljelyyn, vaan työnsarkaa kunnianhimoisella miehellä riittää muillakin osa-alueilla.

– Toiminta tilallamme keskittyy paljon myös maan kasvukunnon parantamiseen ja uudistavien viljelysmenetelmien kehittämiseen. Peltojen vedenpidätyskykyä pyrimme parantamaan pitkiä kuivuusjaksoja silmällä pitäen. Teemme myös tutkimustyötä, ja tilallamme työskentelee kesäisin 2–3 henkilöä perheen lisäksi, kertoo Juuso Joona.

Maanviljelylle omistautunut mies on tehnyt yliopistolla ja eri tutkimushankkeissa tutkimustyötä muun muassa maanparannusaineista ja maaperän hiilen dynamiikasta. Monimuotoisuuttakin pyritään vaalimaan Tyynelän tilalla, ja kesäprojekteina on ollut muun muassa kosteikkolampi, linnuston elintilan laajentaminen ja lampaiden laiduntaminen.

Runsaslumiset talvet ja routa auttavat syyskasveja

Äkkiseltään voisi kuvitella, että maanviljelijän arki menee talvisin peukaloiden pyörittelyksi, kun työmaata peittää paksu lumivaippa. Juuso Joona keksii tekemistä myös talville.

"Runsaslumiset talvet auttavat syyskasvien viljelyssä, koska lumivaippa suojelee maaperää ja syyskasveja talvipakkasilta."

– Vaikka peltotyötä on vähemmän, voidaan satoa jalostaa ja markkinoida. Viljelijän on myös tärkeä palautua kasvukaudesta ja kouluttaa itseään talvella. Itse teen tutkimustyötä, olen mukana monissa hankkeissa ja koulutan muita viljelijöitä. Jonkin verran huolletaan myös kalustoa.

Tyynelän tila ei siis pysähdy talvellakaan. Mutta miten talven sää sitten vaikuttaa viljelyyn ja miksi Juuso Joona toivoo pitkää lumipeitekautta ja paksua lumivaippaa?

– Runsaslumiset talvet auttavat syyskasvien viljelyssä, koska lumivaippa suojelee maaperää ja syyskasveja talvipakkasilta.

Jos lunta ei olisi, kova pakkanen voisi tuhota syyskasvien taimia. Roudan puute lumipeitteen alla sen sijaan alitistaa kasvit sienitaudeille, kuten niin kutsutulle lumihomeelle.

– Paras tilanne olisi, että routa tulee aikaisin ja pakkasta on useamman viikon ajan kymmenisen astetta, jolloin maaperä jäätyisi vähintään parinkymmenen senttimetrin paksuuteen. Edullinen tilanne on myös, että lunta on paljon ja se sulaa melko myöhään keväällä suojaten kasveja kevätahavalta, toteaa Juuso.

Lumi ja routa saisivat siis tulla varhain ja pysyä maassa verrattain pitkään, mutta käytännössä vain osassa Suomea tilanne on näin lohdullinen.

Tyypillisenä talvena varsinkin maan etelä- ja länsiosassa lumi tulee ja lähtee moneen otteeseen. Pysyvän lumipeitteen saapuminen on varsinkin rannikkojen läheisyydessä kuluneen vuosituhannen puolella usein venähtänyt vuodenvaihteen yli, jolloin lyhytkestoinenkin pakkasjakso on voinut päästä puraisemaan maaperää ja vaurioittamaan syyskasveja.

– Lounais-Suomessa vallitsevat erittäin vaikeat talviolosuhteet syysviljojen kannalta. Pelloille muodostuu usein paksu jääkerros ennen kuin lumi tulee. Jää voi sulaa ja muodostua uudestaan moneen otteeseen. Tätä kutsutaan jääpoltteeksi ja se tappaa syyskasvit, harmittelee Juuso Joona.

Routa muokkaa maaperää ja suojelee syyskasveja. Roudan yläpuolelle satava lumipeite puolestaan suojelee roudan sulamiselta. Routa- ja lumikerros yhdessä luovat syyskasveille hyvät talvehtimisolosuhteet.

"Roudan puuttumisella on kauaskantoisia vaikutuksia. Syyskasvien talvehtiminen häiriintyy ja toisaalta keväällä maaperän muokkaustyöt ovat vaativampia."

Roudan puuttumisella on kauaskantoisia vaikutuksia. Syyskasvien talvehtiminen häiriintyy ja toisaalta keväällä maaperän muokkaustyöt ovat vaativampia.

Juuso Joona löytää roudan ja lumipeitteen puuttumisesta suoran yhteyden ilmastonmuutokseen.

– Routa on jäänyt puuttumaan meillä useana vuotena ja se on yksi ilmastonmuutoksen suurimpia harmeja. Usein syksyn säät ovat olleet sellaisia, että lumi tulee täysin sulaan maahan, mikä on hankalaa syyskasvien kannalta. Tilannetta seurataan meillä jatkuvasti ja tarvittaessa tehdään toimenpiteitä, kuten kohennetaan maaperän laatua.

Takatalvista ja yöpakkasista haittaa keväällä

Keväällä tahti Tyynelän tilalla kiihtyy. Silloin valmistaudutaan kesää varten, rekrytoidaan kesätyöntekijöitä, huolletaan koneita, lajitellaan siemeniä ja tehdään kylvötöitä.

– Kevätkylvöt ovat hektistä aikaa. Kun on oikea aika kylvää, niin pitää mennä tekemään kaikki valmiiksi. Silloin tehdään kylvötöitä ja lannoitetaan syyskasveja, kertoo Juuso Joona.

Kevätkausi tuo mukanaan myös muutamia haasteita. Oikukas sää, kuten suuret lämpötilavaihtelut yöpakkasineen voivat tehdä syyskasveille hallaa. Jos lumipeite lähtee kovin aikaisin ja takatalvet yllättävät, ovat syyskasvit vaarassa.

– Kevään tulo on vuosien varrella aikaistunut ja joskus kylvöt ovat alkaneet jo huhtikuun puolella, vaikka optimiaika olisikin aloittaa ne vasta äitienpäivän tienoilla toukokuussa, toteaa Juuso.

Lue myös tämä: Mikä on takatalvi ja milloin siitä voidaan puhua?

Joskus kuuleekin sanottavan, että Suomen kevääseen mahtuvat kaikki vuodenajat. Yhtenä päivänä aurinko paistaa ja lämpötila hipoo kesäisiä lukemia, seuraavana päivänä iskee takatalvi ja kolmantena lumi sulaa keväiseen tapaan pois. Tällainen vaihtelu ei ole Tyynelän tilalla viljeltäville syyskasveille suotuisa.

– Jos keväällä on tarpeeksi pitkään lunta maassa, suojaa se hyvin lämpötilavaihtelun aiheuttamilta haasteilta ja syyskasvituhoilta, lisää Juuso Joona.

Maanviljelijöillä on onneksi ratkaisuja, miten tällaisiin tilanteisiin voidaan varautua. Ja syytäkin on olla, koska ilmastonmuutoksen myötä sään ääri-ilmiöiden on ennustettu lisääntyvän. Tämä voi tarkoittaa yhä kehnompia lumitalvia, aikaistuvaa kevään saapumista ja rajujakin takatalvia.

– Maan kasvukunnosta ja maaperän rakenteesta on pidettävä huolta. Veden läpäisy- ja pidätyskykyä täytyy pitää huolta, jotta voidaan kamppailla ääreviä olosuhteita vastaan, neuvoo Juuso Joona.

Maanviljelijät pyrkivätkin menemään pelloille nopeasti lumien sulamisen jälkeen, jotta maaperässä muhiva kevätkosteus pystytään hyödyntämään parhaalla mahdollisella tavalla ennen kuin se ehtii haihtua. Kevät on Suomessa vuoden vähäsateisinta aikaa, joten maaperä voi kuivua yllättävän nopeasti aurinkoisessa ja tuulisessa säässä.

– Jos pelto ei kestä kuivumista, maaperä ei välttämättä ole kunnossa. Vedenpidätyskykyä voidaan lisätä kasvattamalla maaperän multavuutta, vinkkaa Juuso Joona.

Juuson mukaan kylvämään ei kuitenkaan kannata rynnätä liian aikaisin lumen sulamisen jälkeen. Harkintaa on käytettävä.

– Maaperän lämpötilan pitäisi kylvön aikana olla vähintään 5–10 astetta, jotta itäminen lähtee käyntiin. Jos kylvetään liian aikaisin kylmään maaperään, voivat nopeasti lisääntyvät rikkakasvit vallata alaa ja viedä elintilaa kylvöiltä. Tällöin kasvuprosessi jää hyvin hitaaksi. Märän maan tiivistämistä pitää myös välttää.

Kesällä odotellaan satoa – “monen mielestä huono lomasää on kasveille paras kasvusää”

Tyynelän tilalla on 120 hehtaaria viljelyalaa. Siellä tuotetaan puitavia kasveja, kuten leipäviljaa, spettiä, viljaa, ruista ja kauraa.

–  Viljelystuotteita myydään pääosin myllyille, mutta jonkin verran myös pienemmille toimijoille. Tuotamme myös siemenviljaa, joka kulkee viljelijöille pakkaamon kautta. Öljykasveista rypsi menee suoraan elintarvikekäyttöön. Päätuotteemme tilalla on myös tietotaito, jota tuotetaan tutkimusten kautta. Koulutusten ja kirjoitusten kautta tietoa jaetaan myös muille viljelijöille, paljastaa Juuso Joona tilastaan.

Elo–syyskuulle ajoittuva sadonkorjuuaika on Joutsenossa sijaitsevalla Tyynelän tilalla vuoden työntäyteisintä aikaa, mutta keskikesällä joutaa vielä tehdä kunnostustöitä.

–  Keskikesä ei vielä ole niin kiireistä aikaa. Silloin satokasvit kasvavat vähällä huolenpidolla, mutta nurmia täytyy niittää ja torjua rikkakasveja. Kesäisin tehdään myös perusparannusta ja maaperän ehostusta esimerkiksi maanparannuskuiduilla. Heinäkuun lopulla tai elokuun alussa alkaa sadonkorjuu ja uusien syyskasvien kylvökausi. Herneen ja kauran sadonkorjuu venähtää elokuun loppuun ja syyskuun alkuun ja se on työläin kausi, kertoo Juuso Joona vuodenkierrosta.

"Sadonmuodostuksen kannalta paras sää on kolea ja sateinen, jolloin päivälämpötila on 15 ja 20 asteen välillä ja vettä sataa 5–15 millimetriä muutaman päivän välein."

Miten kesän sää sitten vaikuttaa viljelystyöhön? Voivatko helteet ja kuiva sää pilata sadon, entä rankkasateet?

–  Helteellä ja kuivissa oloissa kasvien kasvu on heikkoa ja sadot voivat jäädä alhaisiksi, etenkin matalajuurisilla kevätviljoilla. Syyskasvit ja nurmet sietävät syvien juurtensa ansiosta paremmin kuivuutta. Sää rytmittää kesällä tekemisen täysin – jos on pidempiä sadejaksoja, niin pidetään sitten lomaa tai tehdään muuta kuin peltotöitä.

Hyvin kostea ja sateinen kesäsää voi vaikeuttaa hommia Tyynelän tilalla, mutta kasvit kyllä menestyvät sateisessa ja jopa vähän koleassakin säässä. Lomalaiset eivät välttämättä riemastuisi alle 20 asteen lämpötiloista ja säännöllisestä vesisateesta, mutta kasvit tykkäävät.

– Sadonmuodostuksen kannalta paras sää on kolea ja sateinen, jolloin päivälämpötila on 15 ja 20 asteen välillä ja vettä sataa 5–15 millimetriä muutaman päivän välein. Monen mielestä huono lomasää on kasveille se paras kasvusää, vinkkaa Juuso Joona.

Liikaa ei kuitenkaan saisi sataa. Kesällä 2017 Tyynelän tilalla satoi lähes taukoamatta ja sadonkorjuusta muodostui vaikea, koska osa sadosta jäi peltoon, ja viljat olivat niin kosteita, että kuivatuskustannukset nousivat korkeiksi.

– Esimerkiksi herne kasvoi aluksi voimakkaasti, mutta kun se rupesi kypsymään, niin se lakosi runsaiden sateiden myötä ja mätäni peltoon. Monipuolisella tuotantojärjestelmällä ja parantamalla maaperän laatua voidaan varautua rankkoihin sateisiin, jotta maaperä läpäisee paremmin vettä, lohduttelee Juuso.

Toisessa äärilaidassa puolestaan oli kuuma hellekesä vuonna 2021. Silloin sadonkorjuu aikaistui usealla viikolla. Kuuma sää kiihdyttää kasvien kasvua, mutta stressaa niitä. Esimerkiksi herneen kukat lakastuvat ja kasvien kasvu loppuu liian aikaisin.

– Idyllisin sää kasveille olisi sellainen, että touko–kesäkuussa sataisi säännöllisesti ja heinä–elokuussa olisi korkeapainesäätä ja lämmintä, jotta kasvit kypsyvät ja sadonkorjuu hoituisi kuivassa säässä. Kesä 2020 oli tästä hyvä esimerkki. Jos heinä–elokuussa kuitenkin on vielä kovin sateista, pitkittyy sadonkorjuu, eivätkä kasvit kypsy kunnolla. Puitavien kasvien kosteusprosentti tulisi mielellään olla alle 20. Kosteassa säässä ne eivät kuivaa kunnolla, ja tulee korkeita kuivatuskustannuksia, harmittelee Juuso Joona.

Mitä sääennusteita maanviljelijä seuraa?

Sääennusteet ovat luonnollisesti tärkeässä roolissa maanviljelysalalla. Kysytään Juuso Joonalta, minkälaisia ennusteita hän erityisesti seuraa ja mihin huomio kiinnittyy.

– Enimmäkseen käytän julkisia sääennusteita, osalla maanviljelijöistä voi olla räätälöityjä palveluita. Suursäätilannetta ja pitkän ajan sääennusteita seuraan Euroopan tasolla eri palveluista. Lyhyen aikavälin ennusteissa seuraan kotimaisia palveluntarjoajia. Sadetutkakin on tärkeä ja samaten myös tuntiennusteet, kun puhutaan sadonkorjuusta.

Vuosien varrella Juusolle ovat tulleet tutuiksi myös Tyynelän tilan alueella vallitsevat sään paikallisolosuhteet.

– Meillä on omanlainen sää, kun ollaan Saimaan ja Vuoksen välissä, eli pitää olla paikallistuntemusta säästä, että miten se tulee kehittymään lähitunteina. Osa sääilmiöistä on hyvin paikallisia ja ne ovat vuosien varrella tulleet täällä tutuiksi, kertoo Juuso Joona.

Sään paikallistuntemus onkin Juuson alalla tärkeää, koska pienempiä sääilmiöitä, kuten yksittäisiä kuurosateita, paikallistuulia tai hallalle arkoja paikkoja on vaikea ennustaa. Hallalla tarkoitetaan pakkasta maanpinnassa kasvukaudella.

– Euroopan keskuksen (ECMWF) pitkä ennuste on säännöllisesti seurannassa ja se on osoittautunut hyödylliseksi työkaluksi, kun se kertoo poikkeaman keskiarvosta ja tyypillisestä säästä. Tietyistä toimista tehdään päätöksiä sen perusteella, esimerkiksi kevätkylvöjen ajoitus silloin, kun odotellaan maan lämpenemistä. Jos odottelee liikaa ja tuleekin pitkä sateinen jakso, kylvöt viivästyvät monta viikkoa. Myös sadonkorjuun osalta tehdään samanlaista päätöksentekoa, vinkkaa Juuso.

Katso Forecan sivuilta, miltä tuorein sään kuukausiennuste näyttää!

Lyhyen aikavälin ennusteissa maanviljelyksessä ratkaisevaa on sade. Pitää tietää, mikä on sateen todennäköisyys ja ennustettu sadekertymä.

– Tutkakuvista seurataan, onko sadealue yhtenäinen vai hajanainen ja yltääkö se omalle tilalle. Kuluvan päivän sääennuste on aamuisin aina ensimmäinen asia, joka katsotaan.

Tutustu myös näihin artikkeleihin:

• Miksi sataa, vaikka piti paistaa? Näin tulkitset sade-ennusteita kesällä
• Miten sadetutka toimii ja mitä tietoa siitä saa?
• Mistä johtuvat sadetutkan virhekaiut?

Sateen ajoitus ratkaisee, milloin lähdetään kylvämään.

– Jos huomenna näyttäisi olevan sade tulossa, niin se vaikuttaa siihen, kylvetäänkö vai ei. On optimaalista odottaa pellon kuivuvan ja antaa sen lämmetä. Jos näyttää, että kohta sataa useampi päivä putkeen, niin sitten lähdetään keväällä kylvämään. Pitkät sadejaksot toukokuussa tarkoittavat, ettei pellolle välttämättä pääsee pitkään aikaan.

Sateella on kylvötöiden kannalta mielenkiintoinen vaikutus. Sadevesi kuljettaa lämpöä maaperän läpi kohti syvempiä kerroksia, mikä on merkittävin routaa sulattava tekijä. Sade lämmittää maaperää ja sitä todellakin tarvitaan keväisin, jotta roudasta päästään eroon.

– Auringonsäteilyn vaikutuksesta tapahtuva lämpeneminen maaperässä voi olla hidasta varsinkin, jos pinnassa on kuiva kerros. Jos maaperästä haihtuu paljon vettä, niin se itse asiassa viilentää pintaa, kertoo Juuso.

Haihtuminen on fysikaalinen ilmiö, jossa neste (vesi) muuttuu kaasuksi (vesihöyry). Ilmiö sitoo energiaa, mikä voi väliaikaisesti viilentää esimerkiksi maanpintaa, kun siitä haihtuu kosteutta tai sadevettä. Tiivistymisessä puolestaan kaasu muuttuu nesteeksi ja tällöin energiaa vapautuu. Tiivistyminen siis lämmittää ympäristöään.

Kysytään vielä Juuso Joonalta, voisiko sääennusteita räätälöidä maanviljelijöille enemmänkin ja minkälaisille ennusteille olisi kysyntää.

– Sade- ja lämpösummien tuottaminen on arvokasta maanviljelijöille ja se voisi olla nykyistä tarkempaa. Tilastotiedotkin kiinnostaisivat. Meillä on omalla tilalla maaperään asennettuja lämpö- ja kosteusmittareita sekä sääasema, ne ovat myös päätöksenteossa tärkeitä. Reaaliaikainen sadetutkakuva olisi myös hyödyksi.

Tutustu Forecan sivuilla olevaan reaaliaikaiseen ja alueelliseen sadetutkaan!

Ilmastonmuutoksella valtavat vaikutukset maanviljelysalaan

Ilmastonmuutos lämmittää Suomen jokaista vuodenaikaa ja erityisesti talvet lämpenevät voimakkaasti. Ilmastonmuutoksen myötä myös sadanta kasvaa, samaten ääriolosuhteet. Juuso Joonakin on jo huomannut muutokset.

– Tilatasolla koen, että sääilmiöt ovat äärevöityneet: on voimakkaampia sateita ja sadejaksoja sekä toisaalta myös pahempia kuivuusjaksoja. Talvet ovat heikentyneet ja talvien saapuminen viivästynyt, on epävarmuutta lumesta.

Roudan puute on tuonut haasteita ja tulevaisuudessa se voi ajaa koko viljelysalan ahdinkoon.

– Roudan puute on keskeinen asia ja se on vähentynyt selkeästi. Äärevät sääolosuhteet ja roudan puute haastavat viljelyä voimakkaasti, ne aiheuttavat satoriskiä ja lisäävät kustannuksia. Haasteiden taklaamiseksi teen töitä ja kehitän uusia, ilmastonmuutosta kestäviä viljelymenetelmiä.

Ilmastomuutos on tuomassa Suomeen myös uusia lajeja ja lajikkeita, mutta tämä ei paljoa lohduta.

– Siitä huolimatta kokonaistaseessa ollaan negatiivisen puolella, koska meille tulee myös tuholaisia etelästä. Sääilmiöiden äärevöityminen heikentää kokonaisuutta. Uudet lajikkeet ovat laiha lohtu, pahoittelee Juuso Joona.

Muutokseen on kuitenkin sopeuduttava, jos alalla meinaa pärjätä.

– Uudistavien viljelymenetelmien rooli korostuu. Laiduntavat eläimet ovat mukana osana kokonaisuutta, samaten myös erilaiset viljelykasvit. Roudan loppuminen tietää sitä, ettei voi enää nykyisen kaltaista yksipuolista kevätkylvöisten kasvien viljelyä harrastaa, vaan pitää olla monivuotisia ja syväjuurisia nurmikasveja, jotka ylläpitävät maan rakennetta. Nurmea ovat tulevaisuudessa toivottavasti hyödyntämässä entistä laajemmin märehtijät, ja toisaalta myös biokaasun tuotanto nurmesta olisi yksi vaihtoehto.

Lue myös tämä: Suomen sää talvella 2100, katso meteorologin kuvitteellinen ennuste: Talvitulvia, tuulituhoja ja läpitunkematonta harmautta

Ilmastonmuutos tuo Suomeen tulevien vuosikymmenien saatossa Keski-Euroopan nykyilmastossa viihtyviä lajikkeita.

– Maissia voisi silloin olla enemmän, viiniköynnöksiäkin. Hedelmät ovat mielenkiintoisimpia, esimerkiksi pähkinät ja päärynät pärjäävät tulevaisuudessa paremmin. Linssiä olemme jo kokeilleet täällä, mutta se ei vielä menesty kovin hyvin.

Kasvukausi pitenee vastaisuudessa, kun talvet lyhenevät ja kevään saapuminen aikaistuu. Valoisuus ei kuitenkaan lisäänny, vaan voikin käydä päinvastoin, jos sateita ja pilviä on useampana vuodenaikana enemmän. Juuso Joona kokee tämän ongelmallisena.

– Kun valon määrä vähenee ja sateet lisääntyvät, haastaa tämä sadonkorjuuta. Eniten toivon, että hedelmä- ja vihannespuolella nähtäisiin tulevaisuudessa uusia mahdollisuuksia. Myös pähkinät ovat mielenkiintoinen uutuus.

Ilmastonmuutokseen sopeutumisessa on tärkeää tarkastella kunkin kasvin luontaista elinympäristöä ja sitä, minkälaisessa maaperässä ne menestyvät. Etelä-Suomessa nykyilmastossa menestyvät lajit tulevat väistämättä vuosisadan edetessä siirtymään kohti Pohjois-Suomea ja eteläiseen Suomeen saapuu uuslajeja Baltiasta ja keskisestä Euroopasta.

– Se, mikä nykyään menestyy Etelä-Suomessa, siirtyy pohjoisemmas. Kasvuvyöhykkeet siirtyvät kohti pohjoista. Tämä on myös maalajikysymys ja täytyisi tutkia, minkälaisella maaperällä kasvit viihtyvät. Tällä hetkellä eteläinen Suomi on pääosin savimaata, kun taas pohjoisempana on eloperäistä maata ja nurmia.

Nurmiviljelyllä ja karjataloudella voisi Juuson mukaan ratkaista ainakin osan ongelmista.

– Nurmiviljelyn ja karjatalouden tuomisella takaisin eteläiseen Suomeen pystyttäisiin parantamaan tilannetta. Pohjoisempana pitäisi pystyä viljelemään yksivuotisia satokasveja nurmiviljelyyn integroituna. Näin olisi valtakunnallisesti tasapainoisempi tuotantosysteemi, ja tähän suuntaan pitäisikin tuotantorakennetta ohjata. Myös maataloustuki vaatisi uudistamista.

Lue seuraavaksi: Sää ja puutarhuri: Visa Salojärvi varttui ja kiinnostui kasveista suljetulla saarella – mitä kuuluu viherpeukalon arkeen eri vuodenaikoina?

Markus Mäntykannas

Päivitetty 10.8.2022 klo 09.58