Kuura – tienpintojen liukas yllättäjä
Kuura on pinnoille härmistyvää kosteutta, joka muodostaa liukkaan peitteen. Kuuraa syntyy helpoimmin selkeän taivaan öinä. Se saattaa yllättää erityisesti syksyisin.
Selkeän taivaan öinä maanpinta jäähtyy nopeasti, kun pitkäaalto- eli lämpösäteilyä karkaa avaruuteen. Maanpinnan lämpötila putoaa pakkaselle huomattavasti aiemmin kuin sen yläpuolisen ilman. Ilma sen yllä alkaa jäähtyä vasta vähitellen.
Kaunis ja petollinen kuurakerros
Kun selkeän taivaan tilanteessa maanpinta ja juuri sen yläpuolella oleva ilmakerros jäähtyvät, jäähtynyt ilma ei enää pysty pitämään itseensä sidottuna samaa määrää kosteutta kuin aiemmin. "Ylimääräinen" kosteus härmistyy suoraan maanpinnalle. Tätä härmistynyttä kosteutta kutsutaan kuuraksi.
Kuurakerros on yleensä ohut, mutta liukas, ja siksi vaarallinen tieliikenteelle. Syysiltoina autoillessa kannattaa olla erityisen varovainen, jos taivas on pilvetön, ulkoilman lämpötila yksinumeroisissa lukemissa ja peltojen yllä näkyy sumua. Silloin kuuranmuodostuksen riski on suuri. Sillankannet ja eritasoliittymät sekä sivutiet ovat erityisen alttiita paikkoja kuuran muodostumiselle.
Lauhtuminenkin liukastaa tiet
Säteilyjäähtymisen lisäksi myös sään lauhtuminen pitkän pakkasjakson jälkeen voi laukaista kuuratilanteen. Kun kireät pakkaset hellittävät etelävirtausten myötä, tyypillisesti myös ilmankosteus kasvaa.
Tienpinnat kuitenkin lämpenevät viiveellä, jolloin ne ovat yllä olevaa ilmaa kylmempiä. Tämän myötä lauhtumisen mukana saapunut ylimääräinen kosteus voi tarttua ja jäätyä kiinni tienpintoihin aiheuttaen yllättävää liukkautta.
Kuuranmuodostus voi tällaisessa tilanteessa olla erityisen voimakasta sulan merialueen äärellä, sillä sieltä saapuu lisäkosteutta.
Lue seuraavaksi: Musta jää liukastaa tiet
Päivitetty 9.12.2021 klo 09.03
