Suomen sää eri vuodenaikoina
Suomi sijaitsee leveyspiirien 60 ja 70 °N välillä ja tämän johdosta meillä on neljä selvästi toisistaan erottuvaa vuodenaikaa. Ilmastomme on Golfvirran ansiosta talvikuukausina jopa 20–30 astetta leudompaa kuin muilla manneralueilla näin pohjoisilla leveysasteilla.
Eri vuodenaikoja leimaavat meillä vaihtelevat ominaispiirteet säässä: vuosien ja jo päivienkin välinen vaihtelu on hyvin suurta. Suomessa vallitsee väli-ilmasto, jossa on piirteitä sekä Atlantin merellisestä että Venäjän mantereisesta ilmastosta.
Suomen talvet
Talvemme ovat Golfvirtauksen ansiosta selvästi leudompia kuin keskimäärin näin korkeilla leveysasteilla. Atlantin läheisyys muovaa talviemme säätä paljon ja kuljettaa meille länsivirtausten myötä lämpöä ja kosteutta, välillä myös talvimyrskyjä.
Itämeri lisää talviajan sateisuutta varsinkin rantakaistaleella, vähiten talvikuukausina sataa Pohjois-Lapissa. Talvikuukausista kylmin on tyypillisesti tammikuu. Talvemme ovat siitä erikoisia, että lämpötilan vaihteluväli on jopa yli 60 astetta: kylmimmillään meillä on mitattu yli 50 asteen pakkasia, kun taas korkeimmat lukemat kohoavat yli 10 lämpöasteen. Talvisään ankaruuden tai leutouden sanelee meillä suursäätila ja ilmavirtauksen suunta.
Suomen keväät
Kevät on vuodenajoistamme lyhyin: sen kesto on keskimäärin 1,5–2 kuukautta. Talvesta kevääseen siirrytään Etelä-Suomessa maaliskuun lopussa, suuressa osassa maata huhtikuun aikana, joskin osassa Lappia vasta toukokuun alussa. Kevään aikana auringonsäteilyn määrä kasvaa, päivät pitenevät ja lumipeite sulaa.
Usein Suomi on keväisin puristuksissa eteläisempien leveysasteiden lämmön ja pohjoisen kylmän ilman kanssa, joten talvinen ja keväinen sää vuorottelevat moneen otteeseen ja vanhan sanonnan mukaan “kevät keikkuen tulevi”. Kevät on myös vuoden vähäsateisinta ja -pilvisintä aikaa, sillä ilmakehä on vielä talven jäljiltä kylmä, eikä kykene sitomaan yhtä paljoa vesihöyryä kuin muina vuodenaikoina.
Suomen kesät
Kesä alkaa Etelä- ja Keski-Suomessa toukokuun aikana, osassa Lappia vasta kesäkuussa. Termisen kesän kesto on eteläisimmässä Suomessa neljä kuukautta, Lapissa paikoin vain kaksi tai vähemmänkin. Vuoden lämpimin kuukausi on heinäkuu, elo- ja kesäkuu ovat keskimäärin hieman viileämpiä mutta lähes yhtä lämpimiä keskenään.
Suomen kesään kuuluvat myös hellepäivät, jolloin päivän ylin lämpötila on vähintään 25,1 astetta. Hellettä mitataan Etelä-Suomessa keskimäärin 14–18 ja Lapissa 2–10 päivänä. Kesän aikana ilmakehä lämpenee ja sademäärä kasvaa. Kesäkuukausista kuivin ja aurinkoisin on kesäkuu. Heinäkuu on vuoden sateisin kuukausi sisämaassa, rannikoilla vasta elokuu. Kesän sateet ovat yleensä räväköitä sade- ja ukkoskuuroja, joiden yhteydessä voi esiintyä myös syöksyvirtauksia, rakeita ja trombeja. Ukkosia ja vaaraa aiheuttavia sääilmiöitä esiintyykin meillä tyypillisesti eniten juhannuksesta elokuun puoliväliin yltävällä vyöhykkeellä.
Suomen syksyt
Syksy alkaa Lapissa jo elokuun aikana ja muualla maassa syyskuussa. Lyhenevät päivät ja yöpakkaset puraisevat ruskan käyntiin ja se onkin valtaosassa maata hienoimmillaan syyskuun aikana.
Syksyyn kuuluvat myös voimistuvat tuulet ja Atlantin matalapainetoiminnan vilkastuminen, mikä näkyy meillä syysmyrskyinä ja runsaina sateina. Loka- ja marraskuu ovat varsinkin etelä- ja lounaisrannikolla elokuun ohella vuoden sateisinta aikaa. Ensilumi saadaan valtaosaan maata loka- ja marraskuun aikana, pysyvää lumipeitettä odotellaan eteläisimmässä Suomessa keskimäärin vuodenvaihteeseen saakka. Pitkään sulana lainehtiva Itämeri viivästyttää talven alkamista rannikkoalueilla, kun taas suuressa osassa sisämaata terminen talvi alkaa marraskuun aikana, Lapissa jo lokakuussa.
Vuoden keskilämpötila
Vuoden keskilämpötila on korkeimmillaan etelä- ja lounaisrannikolla ja saaristossa, missä se on 5–6 astetta. Maan keskivaiheilla keskilämpötila on 2–4 astetta ja pohjoisessa se vaihtelee 0 asteen molemmin puolin siten, että keskimäärin lämpimintä on Perämeren rannikolla ja kylmintä Käsivarren Lapissa. Vuoden keskilämpötila on rannikoilla keskimäärin hieman sisämaata korkeampi, sillä pitkään sulana ja lämpimänä pysyvä Itämeri pitää rantakaistaleen sisämaata lämpimämpänä erityisesti syys- ja talvikuukausina. Myös Atlantin läheisyys ja Golfvirta lämmittävät Suomen ilmastoa: ilman niitä lämpötilamme olisi selvästi nykyistä alhaisempi.
Vuoden sademäärä
Suomen vuotuinen sademäärä vaihtelee 400 ja 750 mm:n välillä. Eniten sataa Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa, Kymenlaaksossa ja Pohjois-Karjalassa, missä vuoden sadekertymä on paikoin yli 700 mm. Etelärannikolla sademäärää nostaa syys- ja talvipuolella pitkään sulana ja lämpimänä pysyvä Itämeri, joka tarjoaa sadealueille lisäenergiaa. Sitä vastoin Pohjois-Karjalassa ja Vaara-Suomessa sademäärät kohoavat suuriksi kesäkuukausina, jolloin pinnanmuodot edesauttavat paikallisesi voimakkaidenkin sade- ja ukkoskuurojen syntyä.
Vähiten sadetta kertyy Pohjois-Lapissa ja Pohjois-Pohjanmaan rantakaistaleella, missä vuosisadanta on 400-500 mm. Pohjois-Lapin vähäinen sademäärä on seurausta kylmästä ilmastosta. Pohjois-Pohjanmaan rantakaistaleen niukka sadanta selittyy lännestä saapuvien sadealueiden hetkellisenä kuivahtamisena Köli-vuoriston itäpuolella. Sadealueet usein menettävät energiansa myös liikkuessaan kylmän tai jäätyneen Perämeren yli kohti itää.
Lue seuraavaksi:
Päivitetty 20.5.2020 klo 09.05