Jäätalvi etenee – Suomessa järvien jäät ovat varsinkin etelässä tavallista paksumpia, mutta paikoin silti hauraita

Itämerellä ja napa-alueilla merijäätä on nyt keskimääräistä vähemmän. Järvijään paksuus on Suomessa sen sijaan lähellä tavallista tai paikoin sitä suurempi.

Marras–joulukuussa kovat pakkaset saivat järvien jäätymisen vauhtiin Suomen sisävesillä. Lumisateet jäivät myös monin paikoin vähiin kylmän jakson aikana, joten jääkannelle ei silloin kertynyt lämpöä eristävää lumikerrosta. Myöhemmin lunta satoikin enemmän ja jään paksuuskasvu hidastui; helmikuussa lumensyvyydet ovat olleet paikallisesti jopa poikkeuksellisen suuria.

Lue myös: Näillä paikkakunnilla idässä ja Lapissa yli metri lunta – idän lumensyvyydet jo paikoin ajankohtaan nähden poikkeuksellisia

Etelässä keskimääräistä paksumpi jää, pohjoisessa lähellä tavallista

Yleensä jäätä on pohjoisessa enemmän, ja tämäkään vuosi ei ole siinä poikkeus. Kuitenkin jäänpaksuuden poikkeama keskiarvosta on etelässä suurempi. Suomen ympäristökeskuksen viimeisimmät mittaukset tehtiin 20. helmikuuta, tai päivä–kaksi siitä suuntaan tai toiseen. 

• Etelän järvissä jäätä on 40–60 senttimetriä, eli enimmäkseen 5–25 senttimetriä keskimääräistä enemmän.
• Maan keskiosassa jään paksuus on myös 40–60 senttimetriä, mutta siinä osassa Suomea se on jo yleisesti keskiarvon tuntumassa. Järvien tai niiden eri osien välillä on vaihtelua sen suhteen, ollaanko vähän keskimääräisen ylä- vai alapuolella. 
• Pohjoisessa vaihtelu on suurempaa, Oulujärven länsiosan Manamansalon 32 senttimetristä Kilpisjärven 72 senttimetriin. Suurin osa havainnoista on kuitenkin 50 ja 70 senttimetrin välillä, eli tilanne on pääasiassa vuodenaikaan nähden tavallinen.

Järvien jäänpaksuuden ja poikkeaman keskiarvosta voi katsoa mittauspisteittäin Forecan jäätilanne-sivulta. Mittaukset edustavat kuitenkin vain yksittäistä paikkaa, ja saman järven eri osissa jäätä voi olla selvästi enemmän tai vähemmän. Varsinkin järvenselillä on tavallisesti ohuempi jää kuin rannalla.

Pelkkä paksuus ei kerro koko totuutta jään kestävyydestä. Jään päälle kertynyt lumi sekä varsinkin maan etelä- ja keskiosassa ajoittain satanut vesi vaikuttavat tilanteeseen, eikä jääkansi ei ole välttämättä kokonaan vahvaa teräsjäätä. Välissä voi olla hauraampia kerroksia, ja pettävän tasainen lumen pinta voi peittää alleen railoja sekä heikon jään kohtia. Tämän lisäksi jäät ovat ympäristöä heikompia vielä esimerkiksi virtapaikoilla. Jäällä liikkuessa onkin hyvä varustautua naskaleiden lisäksi kelluntaliiveillä tai muilla turvavälineillä.

Itämerellä jäätilanne helmikuussa viime vuosien luokkaa

Jäätalvi lähti hyvin käyntiin myös Itämerellä alkutalven pakkasissa, ja jään laajuus oli joulukuussa ajankohtaan nähden tavallista suurempi.

Tammikuussa lauha, tuulinen ja ajoittain sateinen sää kuitenkin hidasti merijään levittäytymistä. Jään laajuus väheni tammikuun puolivälin tienoilla ajankohdan keskimääräisen tuntumaan, jos verrataan Ilmatieteen laitoksen jäätilastojen vuosiin 2007–2020. Laajimmillaan tänä talvena jääpeite oli hetken aikaa helmikuun alussa, mutta sen jälkeen jäätilanne on ollut keskiarvon alapuolella.

Tavallisesti Itämeren jääpeite on laajimmillaan helmikuun lopussa ja maaliskuun alussa. Nyt pitkien sääennusteiden mukaan sää pysyttelee vielä maaliskuussa keskimäärin lauhana ja matalapainevoittoisena, eli käytännössä myös tuulisena. Tilanne ei siis muutu tämänhetkisen tiedon perusteella jään laajenemiselle suotuisaksi. Voikin olla, että jäisimmät ajat ovat merellä jo tältä talvelta takana.

Lue myös: Ovatko talvi ja lumipyryt pian historiaa? "Kuukausiennusteessa kirkas viesti vuodenaikojen vaihtumisesta" – tältä näyttää maaliskuun sää

Arktiksella alkuvuonna viime vuosiin verrattuna enemmän merijäätä, Antarktiksella ennätysvähän

Pohjoisen napa-alueiden eli Arktiksen merijään laajuus oli alkutalvesta suurempi kuin yli kymmeneen vuoteen. Viimeksi jäätä oli tammikuussa enemmän vuonna 2009. Etumatka kuitenkin kapeni helmikuussa, ja kuun puolivälissä suurempaa jään laajuutta ei tarvinnut enää etsiä viime vuosia kauempaa. 

Laajimmillaan arktinen merijää on tavallisesti helmi-maaliskuun vaihteessa tai maaliskuussa, joten kasvua todennäköisesti tulee vielä. Jäätä on kuitenkin ollut selvästi vuosien 1981–2010 tavallista laajuutta vähemmän, ja tämän talven aikana tuskin keskiarvon tuntumaan päästään. Jään laajuus oli edellisen kerran keskimääräinen tai vähän sitä suurempi keväällä 2012.

Etelämantereella tilanne on toinen. Kesä alkaa olla loppuvaiheessa, ja merijäätä on tavallisesti vähiten juuri helmikuun jälkimmäisellä puoliskolla.

Vielä viime talvena eli kesä–elokuussa 2021 jään laajuus oli Antarktiksella jopa tavanomaista suurempi, mutta syyskuussa se alkoi vähetä. Tammikuussa 2022 tilanne oli jo ajankohdan toiseksi pienin vuodesta 1979 alkaen. Mittaushistorian aiempi minimiarvo vuodelta 2017 ohitettiin helmikuun puolivälin jälkeen, joten alustavien tietojen mukaan eteläisten napa-alueiden merijäätä on nyt laajuuden suhteen katsottuna ennätysvähän. Jään paksuutta ei ole tässä otettu huomioon.

Napa-alueiden merijään satelliittimittausten aikasarja alkaa vuodesta 1979. Merijään raja määritellään alueeksi, jolla jään osuus on vähintään 15 % pinta-alasta.

Lähteet:
Suomen ympäristökeskus: https://www.vesi.fi/jaatilanne/
Ilmatieteen laitos: https://www.ilmatieteenlaitos.fi/jaatilanne
NSIDC: https://nsidc.org/arcticseaicenews/
NOAA: https://www.noaa.gov/news/january-2022-was-earths-6th-warmest-on-record

Anna Latvala

Päivitetty 23.2.2022 klo 13.53