Stratosfäärin virtauksissa äkkikäänne: "Vaikuttaa väistämättä Suomen säähän"

Stratosfäärin eli yläilmakehän länsivirtauksissa nähdään kuluvalla viikolla jyrkkä käänne, joka vaikuttaa väistämättä myös Suomen säähän. Virtaukset voimistuvat leveyspiirillä 60 °N ensimmäistä kertaa tänä talvena pitkän ajan keskiarvoa voimakkaammiksi. Suomessa tämä näkyy sään lauhtumisena ja suurina sadekertyminä.

Lähes taukoamatonta kylmyyttä ehti tällä erää jatkua yli kolmen ja puolen kuukauden ajan lokakuulta aina tammikuun puolivälin yli ennen kuin Pohjois-Euroopan suursäätilaan saatiin huomattava ja pitkäkestoisempi muutos. Kuluvasta ja vielä seuraavastakin, 29. tammikuuta alkavasta viikosta, ennustetaan Suomeen normaalia lämpimämpää. Tämä on ensimmäinen kerta sitten syyskuun, kun ennusteessa näkyy näinkin pitkäkestoinen lauhan säätyypin jakso.

Useamman kuukauden mittaisen kylmän säätyypin syitä pohdin edellisessä blogitekstissä. Yhtenä syypäänä voi olla Tyynellä valtamerellä vallitseva El Niño -ilmiö, jonka aikana tavanomaista kylmemmän sään todennäköisyys voi talvikuukausina kasvaa Suomen ympäristössä. Muualla maapallolla tilanne on kuitenkin ollut täysin päinvastainen, sillä tyypillisesti El Niño nostaa planeettamme keskilämpötilaa.

Nyt tämä Pohjois-Euroopan hyytävä kuvio on viimein nujertumassa, ja lämpötiloissa onkin jo nähty jyrkkä nousu. Yläilmakehän länsivirtaukset ovat parhaillaan voimistumassa selvästi, mikä lisää epävakaisen, lauhan ja tuulisen säätyypin todennäköisyyttä.

ECMWF:n ennusteessa stratosfäärin länsivirtausten odotetaan pysyvän selvästi alkutalvea voimakkaampina koko tammikuun lopun ja helmikuun ajan, mikä voi tarkoittaa, ettei joulu–tammikuun kaltaisia pitkäkestoisia paukkupakkasjaksoja enää tänä talvena koeta. Uskaltaisinkin tämän ennusteen perusteella arvioida, että tammikuun alun kaltaiset hirmupakkaset ovat tältä talvelta ohi.

Stratosfäärissä länsivirtaukset voimistuvat, polaaripyörre tiivistyy

Stratosfäärin länsivirtausten voimakkuutta voidaan käyttää yhtenä "meteorologisena mittarina", kun arvioidaan suursäätilan kehittymistä Suomen leveysasteilla. 

Kun länsivirtaukset noin 30 kilometrin korkeudessa ovat Suomen leveysasteilla tavanomaista voimakkaammat, napa-aluetta kiertävä polaaripyörre on tiivis ja voimakas. Tämä tarkoittaakin keskimäärin sitä, että matalapainetoiminta on vilkasta ja länsivirtaukset voimistuvat myös alempana ilmakehässä.

Nyt olemme astumassa tähän vaiheeseen, eli tammikuun loppupuolella Suomessa vallitsevana tuulen suuntana näyttäisi olevan länsi ja useitakin matalapaineita on tyrkyllä lännestä käsin. Tässä säätyypissä on myös keskimäärin melko lauhaa, eli paukkupakkaset ovat ainakin toistaiseksi ohi.

Stratosfäärin länsivirtausten elpyminen näkyi ennusteessa ensimmäistä kertaa jo tammikuun alkupuolella. Silloin spekuloimme blogissamme mahdollista säätyypin muutosta kuun jälkimmäisellä puolella, ja ennuste näyttää nyt käyvän toteen. Yläilmakehän virtauksilla on siis suuri merkitys säähämme myös täällä maanpinnalla.

Usein stratosfäärissä tapahtuvat muutokset pystytään ennustamaan pidemmälle aikavälille kuin sään kehitys alempana ilmakehässä troposfäärissä. Stratosfäärin ja troposfäärin kytkökset eivät kuitenkaan ole aina samanlaisia, eli äkilliset ilmavirtausten tai lämpötilan muutokset yläilmakehässä vaikuttavat alailmakehään aina vähän eri tavalla ja eri paikoissa.

Mutta mitä sitten tapahtuu, jos stratosfäärissä länsivirtaukset ovatkin normaalia vaisumpia tai kääntyvät peräti itävirtauksiksi? Tämä voi johtaa polaaripyörteen hajoamiseen.

Aikaisemmin tämän talven aikana länsivirtausten voimakkuus Suomen leveysasteilla oli lähes taukoamatta keskiarvon alapuolella, mikä näkyi länsivirtausten ja samalla myös polaaripyörteen heikkenemisenä ja venymisenä. Ajoittain pohjoisen napa-alueen polaaripyörre siirtyi pohjoisnavan ympäristöstä kohti etelää ja peitti alleen suuren osaa pohjoista Eurooppaa. Niinpä pakkanen pääsi meillä kiristymään, kun napa-alueen arktinen ilmamassa valui Manner-Eurooppaan saakka.

Lue myös: Mikä on NAO, ja miten se vaikuttaa Suomen säähän?

Lähes metrin nietokset pian mahdollisia

Sään kuukausiennuste ennakoi meille nyt kahta normaalia lauhempaa ja sateisempaa viikkoa. Lauhtumisesta huolimatta valtaosa sateista näyttäisi tulevan maan keski- ja pohjoisosassa silkkana lumena, ja niinpä onkin mielenkiintoista nähdä, minkälaisia lumensyvyyksiä pian mitataan.

Vaikka sään ennustetaan olevan pitkän ajan keskiarvoa lämpimämpää, lauhtuminen ei tällä erää näytä niin voimakkaalta, että se uhkaisi sulattaa lumia, vaan päinvastoin. Lumitöitä on kuluvana talvena saanut paiskia kautta maan, eikä loppua näy. Lähinnä eteläisessä ja lounaisessa Suomessa sateet ovat ajoittain räntää ja vettä, mutta lumityöt eivät ole loppumassa etelästäkään.

Arvioisin, että paikoitellen lumensyvyydet voivat maan keski- ja pohjoisosassa tammikuun lopussa lähestyä metrin rajapaalua. Eurooppalaisen ennusteen mukaan lumensyvyys voi tammikuun lopun aikana yltää 90 senttimetriin Pohjois-Pohjanmaan itäisissä osissa sekä paikoin Lapissa. Etelässä ja lounaassa lumensyvyyden kasvu riippuu lauhojen jaksojen pituudesta ja mahdollisista vesisateista. Nämä yhdessä painavat lumivaippaa tehokkaasti kasaan.

Vuosi sitten tammikuussa 2023 suurin lumensyvyys oli 92 cm ja se mitattiin Puolangan Paljakassa kuukauden viimeisenä päivänä. Tätäkin suurempia nietoksia havaittiin tammikuussa 2020, kun lumensyvyys ylitti muutamalla asemalla Lapissa metrin rajan. Esimerkiksi Kittilän Pokassa lunta oli 30.1.2020 peräti 111 cm ja Sodankylän Vuotson havaintoasemalla 102 cm.

Lue seuraavaksi: Tältä näyttää helmi–huhtikuun pitkä ennuste – näin meteorologi kommentoi lopputalven ja alkukevään tilannetta

Markus Mäntykannas
meteorologi