Talvitulvat tulevat jäädäkseen – katso kartalta Suomen merkittävät tulvariskialueet

Maan länsiosassa on koettu marraskuun lopussa poikkeuksellisen pahoja syystalven tulvia. Tulvien taustalla on nopea lumien sulaminen ja runsaat vesisateet. Tulevaisuuden Suomessa talvitulvien on ennustettu lisääntyvän ja pahenevan talvisadannan lisääntyessä. Talvikuukausien sademäärä kohoaa vuosisadan loppuun mennessä 7–30 % vertailukaudesta 1981–2010. Muutos on suurin maan pohjoisosassa.

Marraskuun säässä on riittänyt jyrkkiä käänteitä. Talven ihmemaa vaihtui aiemmin tällä viikolla maan etelä- ja länsiosassa yhdessä vuorokaudessa lämpöasteisiin, rankkoihin vesisateisiin ja tulvimiseen.

"Vuosisadan edetessä talvitulvista on tulossa Suomessa uusi vitsaus. Erityisesti rakennettu ympäristö rannikkojen äärellä on haavoittuvainen tulvien vaikutuksille."

Huomattavan lauhtumisen ja runsaiden vesisateiden taustalla oli Pohjois-Atlantilla vaikuttanut Bert-myrsky, jonka itäpuolitse Suomeen saapui voimakkaan lounaisvirtauksen myötä hyvin lämmintä ja kosteaa ilmaa. Virtauksella oli pitkä pyyhkäisymatka lämpimän Itämeren yli, mikä edesauttoi vuodenaikaan nähden korkeiden lämpötilojen esiintyvyyttä Suomessa. Lämpötila kohosi ylimmillään maanantaina 25. marraskuuta saaristossa Hammarlandin Märketissä 9,6 asteeseen ja mantereen puolella 9,5 asteeseen Turun Rajakarin mittauspisteellä.

Marraskuisen "lämpöaallon" ja vesisateiden myötä lumipeite hupeni maan etelä- ja länsiosassa 10–25 senttimetriä vuorokaudessa siten, että tiistaina maa oli jo monin paikoin lumeton havaintoasemien kohdalla. Alla olevassa taulukossa on esimerkkejä lumipeitteen muutoksesta maanantain ja tiistain välillä joillakin havaintoasemilla.

Kovin montaa kertaa oman urani aikana ei ole tullut vastaan tilannetta, kun lumipeitteestä häviää yli 20 cm vuorokaudessa. Nyt näitä havaintoja oli ainakin Kauhajoen, Juupajoen ja Hämeenlinnan havaintopisteillä. 

Alkuviikon nopea lumien sulaminen liittyi ennen kaikkea korkeaan kastepistelämpötilaan. Maan etelä- ja keskiosassa kastepistelämpötila oli alkuviikolla laajalti 5–7 astetta. Kastepistelämpötilan suhde ilman lämpötilaan kertoo ilman kosteudesta. Mitä lähempänä kastepistelämpötila on ilman lämpötilaa ja mitä korkeampi kastepistelämpötila on, sitä enemmän ilmassa voi olla vesihöyryä. Korkeat kastepistelämpötilat (yli 20 astetta) tekevät tukalan ja hiostavan olon.

Kun kastepistelämpötila on usean asteen nollan yläpuolella, lumipeite sulaa silmänräpäyksessä. Prosessia tehostaa se, että korkean kastepistelämpötilan vallitessa ilmassa olevaa vesihöyryä tiivistyy tehokkaasti nesteeksi kylmän lumipeitteen yllä. Tämä olomuodon muutos vapauttaa lämpöä samalla tavalla kuin vesihöyryn tiivistyminen sateeksi. Niinpä lumi sulaa entistäkin nopeammin, kun vesihöyryyn sitoutunutta piilevää lämpöenergiaa vapautuu olomuodon muutoksen yhteydessä.

Lumien nopea sulaminen ja tulvat johtuivat osaltaan myös korkeista sademääristä alkuviikon aikana. Satakunnassa, Kanta-Hämeessä ja Varsinais-Suomessa vettä kertyi maanantain aikana paikoitellen yli 30 millimetriä vuorokaudessa, kun marraskuun normaali sadekertymä alueella on noin 50–70 millimetriä. Joillakin havaintoasemilla sadetta kertyi maanantain aikana yli puolet marraskuun normaalista sadekertymästä.

Tämän takia talvitulvat pahenevat ja yleistyvät

Vuosisadan edetessä talvitulvista on tulossa Suomessa uusi vitsaus. Erityisesti rakennettu ympäristö rannikkojen äärellä on haavoittuvainen tulvien vaikutuksille. Olemme tottuneet, että keväisin jossain päin maata sulamisvedet aiheuttavat paikallisen vedenpaisumuksen, mutta vastaisuudessa talvitulvat voivatkin aiheuttaa enemmän harmia. Kevättulvat saattavat jopa helpottaa, kun lunta on aiempaa vähemmän.

Lisääntyvien ja pahenevien talvitulvien taustalla vaikuttavat seuraavat tekijät:

• Talvisademäärä kasvaa Suomessa enemmän kuin muina vuodenaikoina. Talvikuukausien sademäärän on arveltu kasvavan vuosisadan loppuun mennessä 7–30 %, kun verrataan ajanjaksoon 1981–2010. Myös sadepäiviä on vastaisuudessa aiempaa enemmän. Laskennat on tehty eri ilmastomalleilla neljälle eri kasvihuonekaasuskenaariolle (RCP8.5: hyvin suuret päästöt, RCP6.0: melko suuret päästöt, RCP4.5: melko pienet päästöt ja RCP2.6: hyvin pienet päästöt).
• Vesisateiden osuus lisääntyy, ja kun vettä tulee kerralla enemmän, tulvakynnys ylittyy herkemmin. Virtaamat kasvavat joissa, jolloin vesistötulvia syntyy aiempaa enemmän. Vesistötulvalla tarkoitetaan järvien ja jokien tulvimista. Virtaamien on arveltu lisääntyvän 3–8 % ilmastonmuutoksen seurauksena.
• Haihdunta pysyy talvikuukausina erittäin vähäisenä, eikä maaperä pysty kylmänä vuodenaikana absorboimaan ylimääräistä kosteutta tai sadetta.
• Yhä useammin voidaan nähdä tämän marraskuun kaltaisia tilanteita, joissa useamman kymmenen senttimetrin paksuinen lumivaippa sulaa pois lyhyessä ajassa. Vähäisen haihdunnan vuoksi tulvakynnys ylittyy tässäkin tapauksessa herkemmin.
• Rannikoilla talvitulvien riski kasvaa, kun jääpeitettä on vastaisuudessa yhä vähemmän. Tämän vuoksi merivesi pääsee herkemmin tulvimaan rantakaistaleelle. Tilanne on kriittisin siellä, missä vesistötulvat yhdistyvät meriveden tulvimiseen. Pori on hyvä esimerkki tällaisesta alueesta.

Tulvariskialueiden määrä on laskemassa Suomessa 

Suomen ELY-keskukset (Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset) ehdottivat aiemmin tänä vuonna merkittävien tulvariskialueiden päivittämistä. Laki edellyttää uudelleenarvioimisen kuuden vuoden välein. Edellinen arvio on tehty vuonna 2018.

Tulvariskialue katsotaan merkittäväksi, jos tulva aiheuttaa vaaraa ihmisten terveydelle, turvallisuudelle ja omaisuudelle. Merkittävällä tulvariskialueella tulvat johtuvat joko vesistö- tai meritulvista tai molemmista samanaikaisesti. Rankkasateiden aiheuttamat hulevesitulvat eivät kuulu määritelmään.

Uudessa ehdotuksessa tulvariskialueita on 18 eli neljä vähemmän kuin aiemmin. Kemijärvi, Riihimäki, Lapua ja Loviisa poistuvat tulvariskialueista korjaavien toimenpiteiden ja parantuneen varautumisen myötä. Tulvimista voi toki esiintyä myös merkittävien tulvariskialueiden ulkopuolella, kuten nyt marraskuun tulvissa kävi. Tulvat olivat yhdistelmä hulevesi- ja vesistötulvia.

ELY-keskuksen ehdotukseen päivitetyistä merkittävistä tulvariskialueista ei ole toistaiseksi tullut vastalauseita eikä muutoksia (lähde: Syke). Näillä näkymin Suomen 18 merkittävää tulvariskialuetta ovat vuodesta 2025 lähtien seuraavat:

1. Helsingin ja Espoon rannikkoalue
2. Huittinen
3. Pori
4. Turun rannikkoalue
5. Haminan ja Kotkan rannikkoalue
6. Kymijoen alaosa
7. Lapväärti
8. Ilmajoki–Seinäjoki
9. Laihila–Tuovila–Runsor

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Artikkeli jatkuu

10. Ylistaro–Koivulahti
11. Alavieska–Ylivieska
12. Pyhäjoen alaosa
13. Pudasjärven taajama
14. Ivalon taajama
15. Kittilän kirkonkylä
16. Rovaniemen kaupunki
17. Tornion kaupunki
18. Kemin rannikkoalue

Lähteet: vesi.fi, ilmasto-opas.fi, ELY-keskus

Markus Mäntykannas
meteorologi