Liukas keli on vaaraksi liikkujille – näissä säätilanteissa on erityisen liukasta

Liukkaus on vaarallista niin jalankulkijoille, pyöräilijöille kuin autoilijoille. Liukas keli johtaa liukastumisiin ja liikenneonnettomuuksiin. Milloin liukkauden suhteen kannattaa pitää silmänsä auki? Missä säätilanteissa liukkautta esiintyy erityisesti?

Tienpintojen ja jalkakäytävien säästä johtuvaa liukkautta esiintyy erityisesti talvella, mutta myös syksyllä ja keväällä. Pintojen liukkaus liittyy yleensä sateen eri olomuotoihin, tilanteisiin, joissa pintojen lämpötila joko laskee nollan alapuolelle tai nousee nollan yläpuolelle, sekä tilanteisiin, joissa satanut lumi tamppautuu liukkaaksi pinnaksi.

Sateen olomuotoihin liittyvä liukkaus

Lumisade

Lumisade heikentää keliä niin autoilijoille, kävelijöille kuin muullekin liikenteelle. Mitä enemmän ja nopeammin lunta kertyy pinnoille, sitä vaikeampi auraamattomilla teillä on edetä. Lumi kääntää herkästi auton tai pyörän ajosuuntaa ja liukuu ja luisuu askeleen alta. Märkä lumi on kuivaa lunta liukkaampaa.

Mikäli lunta sataa jäisille teille tai jalkakäytäville, ne muuttuvat entistä liukkaammiksi. Lumi toimii voiteluaineena ja vähentää kitkaa. Erityisen petollisia voivat olla tilanteet, joissa tien pinnalla näyttäisi olevan ehyt lumikerros, mutta todellisuudessa ohuen lumikerroksen alla on jäätä. Silloin ajoneuvon kuljettaja tai jalankulkija ei aina huomaa olla riittävän varovainen, koska päällisin puolin kitkaa näyttäisi olevan, ja liukkaus yllättää. 

Räntäsade

Räntäsateella lämpötila on usein nollarajan lähellä, ja sade tulee maahan veden ja lumen välimuotona. Puhekielessä räntäsade-sanaa käytetään usein tilanteissa, joissa sataa märkää lunta, jossa hiutaleet ovat liimaantuneet toisiinsa “tiskiräteiksi”, mutta meteorologisen määritelmän mukaan räntä muistuttaa ulkoasultaan vesisadetta ja tuntuu lumisateelta; siinä lumihiutaleet ovat sulaneet osittain plussan puolella olevaan ilmaan pudotessaan. Mikäli maanpinnan lämpötila on pakkasen puolella, räntäsateessa keli voi olla hyvinkin liukas. Räntäsadetta esiintyy myös usein tilanteissa, jolloin ajoittain sataa räntää ja ajoittain lunta, ja silloin maanpinnalle muodostuva sohjo voi olla hyvinkin liukasta.

Jäätävä sade

Jäätävää sadetta esiintyy tilanteissa, joissa lämpötila on pakkasella, mutta esimerkiksi joidenkin satojen metrien tai jopa yli kilometrin korkeudessa lämpötila on plussan puolella. Silloin sade, joka on pilvistä lähtenyt lumena, sulaa lämpimässä ilmassa ja jäähtyy uudelleen kylmän ilman kerrokseen pudotessaan. Pisarat muuttuvat alijäähtyneeksi vedeksi, mutta eivät ehdi jäätyä ennen maahan osumistaan.

Kun alijäähtynyt vesi osuu maanpinnalle, tai mille tahansa kylmälle pinnalle, se jäätyy välittömästi. Tällöin tienpinnoille ja jalkakäytäville sekä autojen tuulilaseille muodostuu jääkerros. 

Jäätävää sadetta esiintyy useimmiten säärintamien yhteydessä, ja sen yhteydessä onnettomuusriski on suuri.

Jäätävä tihku

Kuten jäätävä sade, myös jäätävä tihku aiheuttaa kaikille kylmille pinnoille liukkaan jääkerroksen. Jäätävän tihkun syntymekanismi on kuitenkin erilainen kuin jäätävän sateen. 

Jäätävä tihku muodostuu, kun matalalla roikkuvassa sumupilvikerroksessa ei ole pakkassäällä tarpeeksi jäätymisytimiä. Jäätymisytimet ovat ilmassa olevia mikroskooppisen pieniä hiukkasia, joita ilman lumihiutaleita ei muodostu. Lumihiutaleen muodostuessa kosteus tiivistyy jäätymisytimen ympärille ja kasvaa lumikiteeksi. Mikäli hiukkasia ei ole tarpeeksi, sade putoaa alijäähtyneestä vedestä muodostuvana jäätävänä tihkuna.

Vesisade

Mikäli tien tai jalkakäytävän pintalämpötila on pakkasella, oli se luminen tai lumeton, vesisade muodostaa pinnalle liukkaan jääkerroksen.

Polanteisen tai jäisen pinnan tilanteessa erityisesti vesi toimii voiteluaineena ja liukastaa jäätä entisestään. Ajoneuvoilta saattaa kadota pahimmillaan ohjattavuus täysin, ja jalankulkijan voi olla hyvinkin vaikea pysyä pystyssä.

Maanpintaan liittyvä liukkaus

Vaarallista liukkautta voi esiintyä pinnoilla poutaisellakin säällä.

Lauhtuva sää

Kun sää lauhtuu ja lämpötilat nousevat pakkaselta plussan puolelle, teillä ja jalkakäytävillä olevan lumen pinta sulaa ja muuttuu vedeksi. Pinnoista tulee märkiä, ja liukkaudeltaan tilanne voi olla vastaava kuin silloin, kun jäisen tai polanteisen pinnan päälle sataa vettä.

Lämpötilan painuminen pakkaselle

Kun lämpötila putoaa pakkasen puolelle, märät tienpinnat ja jalkakäytävät jäätyvät, oli pohja luminen tai sula. Jääkerroksen pinnalla ei juurikaan ole kitkaa, ja lipeäminen tapahtuu helposti. Lauhan sään aikaan sohjokerros on saattanut nielaista sille levitetyn hiekoituksen, ja kerroksen jäätyessä uudelleen hiekoituksesta ei enää ole hyötyä sen jäädessä jääkerroksen sisään vangiksi.

Kuura

Kuuratilanteita syntyy syksyisin jo silloin, kun ulkolämpötila on vielä plussan puolella, mikäli tienpinnan lämpötila pääsee laskemaan pakkaselle. Näin käy etenkin selkeinä iltoina ja öinä, jolloin lämpösäteily pääsee karkaamaan maanpinnasta. Kuuratilanteissa liukkaus on usein paikallista.

Kuuraa syntyy, kun ilmakehään sitoutunutta kosteutta härmistyy suoraan tienpintaan. Vaikka kuuraiset tiet herättävät huomiota erityisesti syksyllä, jolloin liukkauteen ei ole kesän jälkeen vielä totuttu, kuuraa esiintyy myös keskellä talvea ja keväällä. 

Kuuraa voi talvella syntyä esimerkiksi sään lauhtuessa pitkän pakkasjakson jälkeen, kun pinnat ovat vielä kylmiä ja lauha ilma aiempaan verrattuna kosteaa. Silloin osa ilmankosteudesta härmistyy pinnoille. Parhaimmillaan se muodostaa puiden oksille kauniin, valkoisen kuorrutteen, mutta se tekee myös teistä ja jalkakäytävistä liukkaita.

Polanne ja jäiset pinnat

Polanne syntyy kireälläkin pakkasella, kun lumikerros liikenteen seurauksena tamppautuu tiiviiksi ja liukkaaksi. Polanne-sana viittaa erityisesti lumi- ja jääharjanteeseen, joka tamppautuneen lumen tilanteessa muodostuu tien keskelle.

Jääpinnan tai tamppautuneen lumen tapauksessa tie tai jalkakäytävä voi olla hyvinkin liukas, vaikka lämpötila ei merkittävästi muuttuisi suuntaan tai toiseen. 

Toimiminen liukkaan kelin tilanteessa

Kun tienpinnat tai jalkakäytävät ovat liukkaita, maltti on valttia. Rauhallinen liikkumisnopeus antaa aikaa reagoida, kun liukas pinta osuu omalle kohdalle tai jos muut tiellä tai jalkakäytävällä liikkuvat liukastelevat.

Sopiva rengasvalinta auttaa autoilijoita ja pyöräilijöitä, jalankulkijoita puolestaan liukuesteet joko kenkiin kuuluvina tai kenkien päälle aseteltuna.

Kun vauhti on rauhallinen ja kulkuvälineet sopivat, liukastumisen tai ulosajamisen riski minimoituu.

Joanna Rinne

Päivitetty 21.12.2022 klo 17.10