Itämereen valui runsaasti fosforia: "Uintikesä on pahimmassa tapauksessa peruttu"
Kulunut talvi oli Suomessa ennätyksellisen lämmin ja myös hyvin sateinen. Suuri osa sateista tuli maan eteläosassa vetenä, minkä seurauksena jokivirtaamat olivat suuria.
Ympäristökeskuksen mukaan joista on talven aikana valunut huomattava määrä fosforia Itämereen. Veteen liuennut fosfori altistaa rehevöitymiselle ja lisää sinilevän todennäköisyyttä. Jos edessä on lämmin, heikkotuulinen ja aurinkoinen korkeapainekesä, Itämerellä levätilanne voi paikoin päästä niin pahaksi, että uintikesä on pahimmassa tapauksessa peruttu.
Ilmastonmuutos lisää talvisateita ja jokivirtaamia
Ilmastonmuutos näkyy Suomen talvissa ennen kaikkea korkeampina lämpötiloina ja suurempana sadantana. Etelä-Suomessa, varsinkin rannikkoalueilla, yhä suurempi osa sateesta tulee vetenä, jolloin jokivirtaamat pääsevät kasvamaan talvisin. Haihdunta ei lisäänny, joten runsaat sateet voivat levittää jokivettä maa-alueille aiheuttaen tulvimista.
Lämpimien ja sateisten talvien paisuttamat joet tempaavat herkästi mukaansa maa-ainesta ja fosforia, jotka ajautuvat virtaamien mukana Itämereen. Myös etelä- ja lounaisrannikolla esiintyvät talvitulvat voivat aiheuttaa saman ilmiön. Suomen merialueet jäävät tulevaisuudessa yhä useammin jäättömiksi talviaikana, mikä lisää selvästi talvitulvien riskiä rannikkoalueella. Jääpeite estää meriveden tunkeutumisen rannikoille kovien myrskyjen aikana, mutta ilman jääpeitettä vesi pääsee helpommin mantereelle huuhtoen sieltä ravinteita ja epäpuhtauksia takaisin mereen.
Edessä voi olla vaikea sinileväkesä, jos...
Mitä enemmän Itämeressä on ravinteita ja mitä kuumempi kesä koetaan, sitä todennäköisemmin syntyy laajoja sinilevälauttoja. Tällä hetkellä erityisesti Saaristomereen on Ympäristökeskuksen mukaan liuennut runsaasti fosforia, minkä myötä sinilevätilanne voi räjähtää käsiin, jos tuleva kesä pitää sisällään pitkiä heikkotuulisia ja aurinkoisia helleputkia.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Sinilevää todetaan eniten heinäkuussa, joka onkin tilastollisesti vuoden lämpimin kuukausi. Erityisesti pitkät korkeapainejaksot altistavat leväkukinnoille: aurinkoinen, heikkotuulinen ja lämmin sää saavat sinileväkasvun villiintymään. Vielä tässä vaiheessa tulevan kesän levätilannetta on mahdotonta spekuloida, mutta ainekset laajoille leväesiintymille ovat kasassa. Keskikesän sää ratkaisee, päästäänkö tänä vuonna Itämereen pulikoimaan ja polskimaan normaalisti.