Helmikuussa Etelämantereen ympärillä oli vähiten merijäätä yli 40 vuoteen – tilanteen takana muun muassa La Niña
Eteläisellä napa-alueella on nyt loppukesä, ja jään sulamiskausi on päättymässä. Merijäätä oli etelässä vähemmän kuin kertaakaan vuodesta 1979 alkaen.
Etelämannerta ympäröivän merijään laajuus saavutti Yhdysvaltojen National Snow & Ice Data Centerin alustavien tietojen mukaan 21. helmikuuta tämän kesäkauden minimin, 1,79 miljoonaa neliökilometriä.
Kyseessä on samalla koko satelliittimittausjakson pienin arvo, eli jäätä oli vähiten vuodesta 1979 asti. Jään määrä on nyt lähtenyt hitaaseen kasvuun, mutta muutokset ovat vielä mahdollisia.
Viimeisinä muutamina vuosina Eteläisellä jäämerellä on kesän lopulla ollut tavallista vähemmän jäätä, ja edellinen pienin arvo mitattiin vasta viime vuoden helmikuussa. Eroa viimevuotiseen minimiin on 136 000 neliökilometriä, mikä vastaa yli kolmasosaa Suomen pinta-alasta.
Vähäisen merijään määrän takana on sekä sää...
Eteläisen pallonpuoliskon merijäätilanteeseen kuuluu suuri vuodenaikojen ja vuosien välinen vaihtelu. Viimeisen kuudentoista vuoden ajalle on mahtunut sekä satelliittikauden suurimpia että pienimpiä loppukesän jäänlaajuuksia.
Toisin kuin pohjoisella pallonpuoliskolla, viime vuosikymmeniltä merijäässä ei siis ole toistaiseksi havaittavissa tilastollisesti merkittävää muutosta. Etelän mannerjäätikkö ja sen jäähyllyt ovat sitten asia erikseen.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Viimeisen muutaman vuoden aikana La Niña on osittain vaikuttanut jäätilanteeseen.
La Niñan yhteydessä kesällä on usein Antarktisen oskillaation eli AAO:n positiivinen vaihe; AAO tunnetaan myös nimellä eteläinen rengasmoodi eli Southern Annular Mode (SAM). Positiivisen vaiheen aikaan länsituulet voimistuvat korkeilla leveysasteilla. Vaikutus ei ole kuitenkaan suoraviivainen, sillä monin paikoin Etelämantereen ympärillä tämä tavallisesti lisää merijäätä ja paikoin taas vähentää sitä.
La Niña voimistaa lisäksi Antarktiksen niemimaan länsipuolella keskimäärin olevaa matalapainetta, jolloin alueelle virtaa lämpöä.
Tänä vuonna nämä molemmat ilmiöt ovat vaikuttaneet tilanteeseen. Tuulet siis muokkaavat Eteläisen jäämeren merijäämassoja ja vaikuttavat meren pintalämpötilaan, ja lisäksi matalapaineiden yhteydessä alueelle virtaa lämmintä ilmaa.
...että maantiede
Maantieteelliset vaikutukset johtuvat paljolti manneralueiden sijainnista. Ne ovat pallonpuoliskojen napa-alueilla päinvastaiset: pohjoisessa meri ja siten myös merijää ovat pohjoisnavan ympärillä, etelässä vastaavassa kohdassa on manner ja merijää on kauempana varsinaisesta etelänavan seudusta.
Pohjoisessa arktisia alueita ympäröivät mantereet vaikuttavat kahteen suuntaan: talvella merijää ei pääse kasvamaan vapaasti, mutta toisaalta kesäaikaan jää ei vähene niin helposti kuin täysin merellisellä alueella.
Etelässä tilanne on toinen. Etelämannerta ympäröi vain laaja avoin merialue, ja talvella merijää pääsee kurkottamaan kauas merelle. Kesällä puolestaan merijää hupenee monin paikoin lähelle mantereen rannikkoa. Alueen merijää on siis ohuempaa ja nuorempaa kuin paikoin Pohjoisella jäämerellä, jolloin se on enemmän sään vaihtelun armoilla.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Artikkeli jatkuu
Lähde: National Snow & Ice Data Center
Päivitetty 1.3.2023 klo 15.29
