Planetaariset tuulivyöhykkeet: Koko planeetan laajuinen tuulijärjestelmä
Planetaariset tuulet tarkoittavat maapallolla havaittavia suuren mittakaavan tuulijärjestelmiä, jotka kuljettavat ilmaa maapallon osasta toiseen.
Planetaaristen tuulten tehtävä on siirtää energiaa auringosäteilyä runsaasti saavalta päiväntasaajan alueelta kohti napoja. Planetaaristen tuulten voidaan sanoa olevan pikemmin keskimäärääräisiä kuin hetkellisiä: kun tuulia mitataan vuosien ajan, niiden voidaan huomata kullakin planetaaristen tuulten vyöhykkeellä painottuvan vyöhykkeelleen ominaiseen suuntaan.
Mitkä ovat planetaariset tuulivyöhykkeet?
Planetaariset tuulet muodostavat molemmille pallonpuoliskoille kolme suurta vyöhykettä. Eteläisen pallonpuoliskon vyöhykkeet ovat pohjoisen pallonpuoliskon peilikuva.
Tropiikin tuntumassa puhaltavat pasaatituulet. Ne ovat idänpuoleisia tuulia, jotka puhaltavat kohti päiväntasaajaa. Pasaatituulten vyöhyke päättyy hepoasteiden tienoille eli 30-35 leveyspiirin tuntumaan.
Seuraava tuulivyöhyke tropiikista navoille päin mentäessä on länsituulten vyöhyke. Länsituulten vyöhykkeellä sijaitsevat mm. suuri osa Eurooppaa ja Pohjois-Amerikkaa. Myös Suomessa puhaltavat suurimman osan ajasta länsituulten vyöhykkeen pohjoisreunan lännenpuoleiset tuulet.
Napojen tuntumassa polaarisella alueella olevaa vyöhykettä kutsutaan itätuulten vyöhykkeeksi, vaikka todellisuudessa itätuulet eivät siellä ole kovin voimakkaita.
Miten planetaariset tuulivyöhykkeet syntyvät?
Planetaariset tuulivyöhykkeet johtuvat auringosäteilyn määrän eroista päiväntasaajan ja napojen välillä sekä maapallon pyörimisliikkeestä.
Tropiikissa auringonsäteilyä tulee runsaimmin sille kaistaleelle maapalloa, jolla aurinko paistaa suoraan ylhäältäpäin. Tämä kaistale, nimeltään pasaatituulten kohtaamisvyöhyke, lämpenee ympäristöään enemmän, ja maanpinnan lähellä oleva ilma lähtee lämmettyään nousemaan ylös.
Kaistaleelle syntyy maanpinnan tasolle matalapaine. Matalapaine "imuroi" ympäristöstään ilmaa sisäänsä ja näin syntyvät pasaatituulet. Yläilmakehässä, troposfäärin ylälaidalla ilmavirta kulkee vastakkaiseen suuntaan kuin maanpinnalla.
Koska ylös imuroituneen ilman täytyy tulla jossakin alas, hepoasteille eli 30-35 leveyspiirin tuntumaan syntyy korkeapaine päiväntasaajalta peräisin olevan ilman laskeutuessa. Tämän vuoksi hepoasteilla on usein aurinkoista, ja näille ympäristöään kuivemmille alueille syntyvät myös maapallon suurimmat aavikot.
Länsituulivyöhykkeen ja polaarisen vyöhykkeen välissä sijaitsee matalapaineen alue. Se on Suomessakin tuttu: meille tyypillisin sää on vaihtelevaa, kun matalapaine toisensa jälkeen liikkuu maamme yli.
Koska auringonsäteilyä runsaimmin saava alue liikkuu vuodenkierron mukana vuoroin eteläiselle, vuoroin pohjoiselle pallonpuoliskolle, myös planetaaristen tuulivyöhykkeiden rajat liikkuvat vuoroin etelämmäksi, vuoroin pohjoisemmaksi.
Lue seuraavaksi: Pasaatituulet – tropiikin itäinen ilmavirtaus
Päivitetty 5.2.2021 klo 13.06
