Suomen ilmasto on lämmennyt viime vuosikymmeninä selvästi – uusi ilmastovertailukausi näyttää, miten paljon

Suomen ilmaston pitkän ajan keskiarvona käytetty 30 vuoden ilmastokausi päivitettiin 10 vuotta vanhasta ajantasaiseksi. Kuinka uusi ilmastokausi poikkeaa edeltäjästään?

Sääuutisissa kerrotaan usein, kuinka paljon lämpötilat poikkeavat vuodenajan keskiarvosta. Vuodenajan keskiarvona käytetään Suomessa säästä puhuttaessa yleensä 30 vuoden keskiarvoja.

Tilastollisena vertailukautena on pitkään käytetty 30 vuoden jaksoa 1981–2010. Nyt Ilmatieteen laitos on julkaissut tiedot kaudelta 1991–2020.

Vertaamalla näitä kahta voidaan nähdä, kuinka Suomen ilmasto on muuttunut 30 vuoden jaksosta seuraavaan. Tai tarkkaan ottaen, kuinka 1980–luku ja 2010–luku poikkeavat toisistaan – välivuosikymmenet ovat molemmille ilmastokausille yhteisiä.

Miten ilmasto näkyy käytännön elämässä?

Nimensä mukaisesti ilmastokaudet kertovat ilmastosta. 30 vuoden ajanjaksolla tasoittuvat yksittäisten kylmien tai lämpimien vuosien tai vuodenaikojen vaikutukset. 

Ilmasto kertoo niin pitkän ajan tapahtumista, että ne eivät meille ihmisille tunnu juuri miltään. Me elämme päivittäisen sään maailmassa. Ilmasto vaikuttaa esimerkiksi eläinten esiintymisalueisiin, kasvien kasvuvyöhykkeisiin, siihen, mitä meillä voidaan tai ei voida ilmasto-olosuhteiden puolesta viljellä. Ilmasto määrittää myös, kuinka rajuja sään ääri-ilmiöitä meillä voi esiintyä, edes harvoin.

Miten vanha ja uusi ilmastokausi eroavat toisistaan?

Uusi ilmastokausi on selvästi edeltäjäänsä lämpimämpi. Uuden vertailukauden Suomen keskilämpötila on 2,9 astetta, eli 0,6 astetta enemmän kuin edellinen. Jos verrataan peräkkäisiä ilmastokausia eli kautta 1961–1990 ja 1991–2020, Suomen keskilämpötila on noussut peräti 1,3 astetta.

Ilmastokausien 1981–2010 ja 1991–2020 vertailu näyttää, että ilmasto on meillä Suomessa lämmennyt. Tämä on täysin linjassa ympäri maailmaa tehtyjen havaintojen kanssa.

Lämpeneminen ei ole vuoden sisällä tasaista. Kuva näyttää, kuinka lämpenemistä on tapahtunut kunkin kuukauden aikana koko Suomessa:

Lämpeneminen on selvästi voimakkainta marras-, joulu- ja tammikuussa, vähiten lämpenemistä on tapahtunut maaliskuusta heinäkuuhun sekä erityisesti lokakuussa. 

Loppusyksyn ja alkutalven lämpeneminen johtaa termisen talven alun lykkääntymiseen. Kun terminen talvi alkaa myöhemmin, myös pysyvä lumi sataa myöhemmin, mikä etenkin eteläisessä Suomessa lisää marras- ja joulukuun pimeyttä.

Talven lykkääntymisellä on myös väistämättömiä vaikutuksia elolliseen luontoon.

Lokakuun selvä lämpenemättömyyden piikki on kiinnostava. Lokakuissa lämpenemistä ei ole jaksojen välillä tapahtunut, ja yksittäisten havaintoasemien 30 vuoden keskiarvoja tarkasteltaessa osoittautuu, että sama ilmiö näkyy kaikkien havaintoasemien tilastoissa kautta Suomen.

Useilla havaintoasemilla lokakuut ovat muuttuneet jopa hitusen viileämmiksi kuin edellisenä ilmastokautena, vaikka kaikki muut kuukaudet ovat lämmenneet. Koska muutos näkyy pitkän ajan tilastossa, kyseessä ei voi olla vain yksittäisen vuoden ilmiö, vaan systemaattisempi muutos ilmastollisessa suursäätilassa.

Syitä lokakuiden viilenemiseen tai lämpenemättömyyteen ei tämän havaintoaineiston perusteella pysty edes arvailemaan – siihen tarvittaisiin huomattavasti pitkäaikaisempaa tutkimusta, jossa käytäisiin läpi yksittäisien vuosien suursäätilanteita, merilämpötiloja ja muita tekijöitä ja verrattaisiin niitä havaintoihin.

Pohjoisessa talvet ovat lämmenneet eniten

Vaikka eri Suomen osissa lämpenemisen jakautuminen läpi vuoden on tapahtunut hyvin samankaltaisesti, pohjoisessa Suomessa talvet, erityisesti joulukuut, ovat lämmenneet eniten.

Helmikuissa lämpenemistä on tapahtunut enemmän maan etelä- ja keskiosassa kuin pohjoisessa, eli pohjoisen helmikuut ovat 2010–luvulla olleet enemmän 1980–luvun kaltaisia kuin maan etelä- ja keskiosan.

Ilmastonmuutos on nähtävissä vertailukausien eroissa

Ilmastonmuutoksesta on puhuttu jo pitkään, ja muutokset ilmastokaudessa ovat yksi pisara lisää jo syvässä olemassaolevien havaintojen meressä, joka osoittaa, että ilmaston lämpeneminen ei ole pelkästään tuleva, vaan oleva ja jo tapahtunut asia.

Jotta voimme minimoida maapallon ilmastonlämpenemisen tuhoisat vaikutukset, kuten eliöiden massasukupuuton, valtavat ilmastopakolaisvirrat ja niiden seurauksena syntyvät konfliktit ja sodat, ilmastonmuutoksen vastaiset toimet ovat kautta maailman äärimmäisen tärkeitä.

Lue myös: Ilmastonmuutos – miten se vaikuttaa lämpötiloihin maapallolla?

Joanna Rinne

Päivitetty 5.11.2021 klo 08.50