Koronavirus etenee: Näin kävi aiemmille epidemioille kesän lähestyessä

Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian muuttuneen maailmanlaajuiseksi pandemiaksi. Pahin on asiantuntijoiden mukaan vasta edessä. Tarkastelimme, miten aikaisemmat epidemiat ovat reagoineet vuodenaikojen muutoksiin. Osa ylätiehengitysviruksista laantuu kesän myötä, mutta päteekö tämä koronaan?

Influenssapandemia 2009-2010

Maapalloa on edellisen kerran ravisuttanut pandemia vuosina 2009-2010, jolloin kyseessä oli Influenssa A(H1N1)v -virus, sikainfluenssanakin tunnettu versio. Tauti lähti liikkeelle huhtikuussa Latinalaisesta Amerikasta ja Yhdysvalloista, ja se sai WHO:n pandemialuokituksen kesäkuun 11. päivänä.

Influenssa eteni koronaviruksen tapaan nopeasti eri puolille maapalloa ja saavutti ensimmäisen huippunsa kesällä 2009. Syksyä kohden mentäessä tartuntojen määrä väheni, mutta uusi piikki saavutettiin loppuvuodesta.

Nopeasti levinnyt influenssavirus ei ainakaan vuonna 2009 piitannut sään lämpenemisestä eikä voimistuvasta ultraviolettisäteilystä, jotka yleensä rajoittavat ainakin perinteisen kausiflunssan ja -influenssan tarttuvuutta. Monissa Euroopan valtioissa edellinen pandemia saavutti huippunsa kesän kuumimpana aikana heinäkuussa. Tämän jälkeen tartuntatapaukset laskivat, mutta nousivat uuteen huippuunsa loka-marraskuun aikana.

Heinäkuun 2009 sää oli Euroopassa hyvin vaihteleva: kuukausi alkoi koleana ja sateisena Länsi-Euroopassa, mutta mukaan mahtui myös muutama helleaalto. Kuuma sää painottui Etelä- ja Itä-Eurooppaan.

Koronaviruksen reaktiota lämpenevään säähän ja voimistuvaan ultraviolettisäteilyyn ei toistaiseksi tiedetä. 

SARS-epidemia 2002-2003

SARS-koronaviruksen aiheuttama epidemia lähti liikkeelle Kiinasta marraskuussa 2002. Suurin osa tartunnoista havaittiin Kiinan ja Hong Kongin alueella. Virus ehti levitä seuraavan kevään aikana yhteensä 17 maahan.

SARS-epidemiassa tartunnan saaneita oli huomattavasti vähemmän (n. 8500 henkilöä) kuin korona- ja influenssapandemioissa, mutta taudin kuolleisuus oli peräti 10 prosentin luokkaa.

SARS-epidemia lähti etenemään koronan tapaan loppuvuodesta ja se saavutti huippunsa toukokuussa 2003. Epidemia hiipui pohjoisen pallonpuoliskon kesäkuukausien aikana.

Onko siis niin, että pienemmät epidemiat loppuvat herkemmin kesän alkamisen myötä, mutta sitkeänä jylläävät pandemiat eivät piittaa vuodenajoista? Ajoittuuko koronahuippu sikainfluenssan tapaan vuoden kuumimpaan ajanhetkeen ja vilkkaimppaan lomasesonkiin?

Vuodenaikaisennuste: huhti-kesäkuussa tavanomaista lämpimämpää

Lämpö ja auringonsäteily lisääntyvät pohjoisella pallonpuoliskolla tulevina viikkoina huimaa vauhtia: erityisesti huhtikuu on suurten muutosten aikaa. Koronaviruksen reagointia lämpenevään säähän ei toistaiseksi tiedetä.

ECMWF:n (Euroopan keskus) uusin vuodenaikaisennuste hohkaa Euroopan ja Yhdysvaltojen kohdalla punaista merkkinä tavanomaista lämpimämmästä säästä. Ennuste kattaa huhti-kesäkuun. 

Skandinavian ja Fennoskandian pohjoisosassa sekä Irlannissa todennäköisyys tavanomaista lämpimämpään säähän on 40-60 %, muualla Euroopassa se on laajalti yli 60 %. Itäisellä Välimerellä ja Itämeren ympäristössä todennäköisyys on ennusteen mukaan jopa yli 90 %. Itämeren yllä näkyvän lämpötilapoikkeaman selittää erikoisen leuto jäätalvi: meri on tällä hetkellä laajalti jäätön ja pintavesi selvästi normaaliarvoja lämpimämpää. Jos kevät on lämmin, lämpenee Itämerikin nopeasti.

Vuodenaikaisennuste enteilee laajalti Yhdysvaltoihinkin 60-90 % todennäköisyydellä tavanomaista lämpimämpää huhti-kesäkuuta. Alaskan eteläosassa ja Kanadan itäosassa todennäköisyys on huomattavasti pienempi.

Pitkän ajan ennusteet ovat kokeiluasteella, eivätkä ne anna tarkkaa kuvaa tietyn ajanhetken säätilasta.

Lähteet: WHO, ECMWF

Markus Mäntykannas

Päivitetty 12.3.2020 klo 15.41