Vuoden kylmin ajanjakso on alkamassa – katso, milloin talven selkä taittuu

Vaikka päivä pitenee jo vauhdilla ja talvipäivänseisauksesta on kulunut reilu kuukausi, koemme talven kylmimmän hetken tilastojen mukaan vasta helmikuun alussa.

Tammikuu on melkein jo taputeltu. Kaamos on päättynyt ja hitaasti lisääntyvä päivänvalo valaa jo toivoa seuraavan vuodenajan lähestymisestä, mutta tilastollisesti vielä ollaan kuitenkin kaukana keväästä. Vuoden kylmimmät hetket ajoittuvat Suomessa tyypillisesti seuraavan kolmen viikon sisään. Valtaosassa maata kylmintä on helmikuun alussa.

Lue myös: Tämä tiedetään nyt lopputalven säästä – uudesta kuukausiennusteesta harmaita hiuksia meteorologille

Vanha kansa ja tilastot eri mieltä talven selän taittumisesta

Vanhalla kansalla on paljon osuvia sananlaskuja, mutta kaikkia niitä ei pystytä tieteellisesti vahvistamaan. Verrataanpa seuraavaksi, mitä vanha kansa tuumasi talven selän taittumisesta ja mitä puolestaan tiede ja tilastot siitä sanovat.

Vanhan perinteen mukaan talven selän katsottiin katkeavan jo Heikin päivänä 19. tammikuuta. Vanha kansa perusti sananlaskunsa sille, että tammikuun loppupuoli muodosti talven korkeimman kohdan – harjan tai selän – joka sitten katkesi, kun Heikki löi kurikalla talven selän poikki.

Myös Paavon päivää (25.1.) ja myöhemmin myös kynttilänpäivää (2.2.) on pidetty talven selän taittumisen h-hetkenä, jonka jälkeen lämpötila lähti hiljalleen kohoamaan merkkinä lähestyvästä keväästä.

Meteorologiset tilastot kuitenkin paljastavat, että sydäntalven kylmin hetki ei ajoitu Heikin päivään, eikä vielä tyypillisesti Paavon päiväänkään. Näin ollen kynttilänpäivä olisi lähimpänä totuutta, vaikka tilastojen mukaan vuorokauden keskilämpötila on alhaisimmillaan maan eteläosassa vasta helmikuun toisella viikolla. Sisämaassa pohjoisempana talven selkä taittuu jo todennäköisesti hieman aiemmin.

Kylmintä vasta puolentoista kuukauden päästä talvipäivänseisauksesta

Aurinkokalenteri ei suoraan korreloi lämpötilojen kanssa: kylmintä ei suinkaan ole vielä silloin, kun aurinko paistaa meille matalimmasta kulmastaan joulukuussa talvipäivänseisauksena. Vastaavasti lämpimintä ei myöskään ole vuoden pisimpänä päivänä kesäpäivänseisauksena.

Lämpötila ilmakehän alimmassa kerroksessa seuraa auringonsäteilyn määrässä tapahtuvia muutoksia verrattain suurella viiveellä. Tämän vuoksi talven kylmin ajanjakso koetaan tyypillisesti vasta puolentoista kuukauden päästä vuoden lyhimmästä päivästä eli talvipäivänseisauksesta.

"Talven kylmin ajanjakso koetaan tyypillisesti vasta puolentoista kuukauden päästä vuoden lyhimmästä päivästä."

Ilmakehä ja erityisesti vesistöt ovat varastoineet kesän aikana lämpöä ja ne luovuttavat sitä hitaasti ympäristöönsä syksyn ja alkutalven aikana. Voisi ajatella, että lämpövarastot on meidän leveysasteilla Pohjois-Euroopassa kulutettu loppuun vasta tähän aikaan vuodesta, kun ilmakehä alkaa olla kylmimmillään ja vesistöjäkin tyypillisesti peittää jää.

Käytännössä näin ei kuitenkaan aina ole, sillä tälläkin hetkellä valtaosa Itämerestä lainehtii jäättömänä, eikä jääpeite enää kuluvan talven aikana välttämättä ehdi kasvaa tyypillisen talven keskiarvoihin. Näin ollen sula merialue luovuttaa lämpöä parhaillaankin ympäristöönsä, mikä johtaa siihen, ettei oppikirjan mukaista "talven kylmintä hetkeä" välttämättä koeta yhtä selvänä kuin normaalisti.

Helmikuussa keskimäärin kylmempää kuin tammikuussa

Vaikka talven selkä tilastoissa taittuukin vasta helmikuun alussa, alkaa lähestyvän kevään merkkejä jo olla ilmassa. Selkeinä päivinä yön ja iltapäivän väliset lämpötilaerot kasvavat, sillä aurinko alkaa jo vähitellen nostamaan päivälämpötiloja. Helmikuun loppupuolelle mentäessä ero on jo huomattava.

Tästä huolimatta helmikuun keskilämpötila on laajalti maan etelä- ja keskiosassa tammikuuta alempi, vaikka sisämaassa ero onkin rantakaistaletta pienempi. Pohjoisessa Suomessa helmikuu puolestaan on tilastollisesti hieman tammikuuta lämpimämpi kuukausi.

Ero voi selittyä sillä, että keskimääräisenä talvena Itämeren lämmittävä vaikutus tuntuu tammikuussa vielä maan etelä- ja keskiosassa, mutta helmikuussa Suomea ympäröivät merialueet ovatkin jo pääosin jäässä.

Saaristossa ja rannikoilla, kuten Helsingissä ja Turussa, sekä päivän ylimmät että alimmat lämpötilat saavuttavat minimiarvonsa helmikuussa. Sitä vastoin sisämaassa päivän ylimmät lämpötilat alkavat jo helmikuussa nousta tammikuisten lukemien yläpuolelle.

Lue seuraavaksi: Polaaripyörre pyörii yläilmakehässä, mutta määrittää Suomenkin talvisään

Markus Mäntykannas