Missä lomasää suosii? Nämä ovat tilastoissa Suomen suven aurinkoisimmat, helteisimmät ja sateisimmat alueet

Suomen säässä on kautta aikojen ollut suurta ajallista ja alueellista vaihtelua. Kesäkuukausina suurimmat vaihtelut liittyvät esimerkiksi lämpötilaan, pilvisyyteen ja sateisuuteen. Helteestä nauttivien kannattaa suunnata loman viettoon sisämaahan, kun taas auringonpaisteen perässä on viisainta matkata mahdollisimman lähelle merenrantaa. Selvitimme vuosien 1991–2020 ilmastotilastoista, mistä päin Suomea löytyy kesäkuukausina eniten lämpöä, hellettä, sadetta ja auringonpaistetta.

Suomessa termisestä kesästä puhutaan, kun vuorokauden keskilämpötila kohoaa pysyvästi 10 asteen yläpuolelle. Pitkän ajan tilastojen mukaan tämän meteorologisen määritelmän täyttävä kesä alkaa maan etelä- ja keskiosassa toukokuun loppupuoliskolla ja se jatkuu syyskuun puolelle.

Pohjoisessa Suomessa puolestaan terminen kesä alkaa yleensä kesäkuun aikana ja päättyy viimeistään syyskuun alussa.

Terminen kesä jatkuu pisimpään etelä- ja lounaisrannikolla yli 130 vuorokautta, kun taas Käsivarren Lapissa sen kesto jää paikoin alle 50 vuorokauteen.

Eri vuosien välillä on kuitenkin suurta vaihtelua kesän alkamisessa. Digitoidun mittaushistorian aikana aikaisimmillaan terminen kesä alkoi vuosina 1990 ja 2000 maan eteläosassa jo huhtikuun 19. päivänä.

Aurinko paistaa eniten rannikoilla ja saaristossa

Vain harvalla havaintoasemalla rekisteröidään auringonpaistetunteja, mutta suppeasta aineistosta huolimatta voidaan todeta, että aurinko paistaa Suomen suvessa eniten merenrannan läheisyydessä ja saaristossa. Kesä- ja heinäkuussa auringonpaistetunteja kertyy eniten, mutta elokuussa niiden määrä laskee jo selvästi sekä sisämaassa että rannikoilla.

Kesäkuukausina erityisen paljon auringonpaistetunteja kertyy ulkosaaristossa, esimerkiksi Utön saarella paistoi 1991–2020 tilastojen mukaan keskimäärin kesä–elokuussa 913 tuntia. Mantereella sijaitsevista havaintoasemista eniten auringonpaistetunteja kertyi Helsingin Kumpulassa, 834 tuntia.

Kaiken kaikkeaan voisi todeta, että mitä lähempänä merta ollaan, sitä enemmän paistaa. Suppean aineiston vuoksi on hankala todeta, mikä on Suomen aurinkoisin paikkakunta, mutta mantereen puolelta aurinkoisin alue löytyy todennäköisimmin Kymenlaakson, Uudenmaan, Varsinais-Suomen tai Satakunnan rannikolta. Vielä tätäkin varmemmin paistattelemaan pääsee ulkosaaristossa.

Ulkosaaristossa auringonpaistetunteja kertyy kesäisin suunnilleen yhtä paljon tai lähes yhtä paljon kuin monissa Välimeren lomakohteissa. Esimerkiksi Espanjan Barcelonassa auringonpaistetunteja kertyy kesä–elokuussa keskimäärin 854, Italian Roomassa 957 ja Ranskan Nizzassa 982. Monissa Keski-Euroopan kohteissa aurinko paistaa kesäkuukausina jopa selvästi vähemmän kuin monilla havaintoasemilla Suomessa. Esimerkiksi Saksan Berliinissä tilastolukema on kesä–elokuun ajalta 689 tuntia ja Tšekissä Prahassa 657 tuntia.

Kesäkuukausien runsas auringonpaiste Suomen rantakaistaleella ei yksinomaan selity pitkällä valoisalla ajalla, sillä vastaavilla leveysasteilla esimerkiksi Norjan rannikolla aurinko paistaa selvästi vähemmän. Auringonpaistetuntien määrää kasvattaa Itämeren rannikolla kesäisin syntyvä merituuli. Sen ansiosta rannikoilla on vähemmän pilviä ja sateita kuin sisämaassa. Merituuli tosin pitää rannikon useimmiten myös sisämaata viileämpänä, eli runsas auringonpaiste ei tässä tapauksessa takaa lämpöä, koska Itämeri lämpenee hitaasti.

Etelärannikolla korkein keskilämpötila kesäisin

Vuosien 1991–2020 ilmastotilastot paljastavat, että kesäkuukausina vuorokauden keskilämpötila on korkein Etelä-Suomessa rannikon tuntumassa, kuten Helsingissä, Vantaalla ja Porvoossa. Myös sisämaassa Kouvolassa ja Heinolassa kesäkuukaudet ovat lämpöisiä. Pisimmän korren vetää Helsinki–Vantaan havaintoasema, missä kesä–elokuun keskilämpötila oli havaintojakson 1991–2020 aikana 16,7 astetta.

Eteläinen sijainti, auringonpaisteen määrä ja loppukesästä lämpimimmillään oleva Itämeri ovat tekijöitä, jotka nostavat kesäkuukausien keskilämpötilaa. Maan eteläosassa aurinko lämmittää voimakkaimmin, ja toisaalta loppukesällä myös Itämeren lämmittävä vaikutus heijastuu rannikkokaupunkien keskilämpötiloihin. Itämeren läheisyys nostaa erityisesti yölämpötiloja: sisämaassa loppukesän yöt ovat tuntuvasti viileämpiä kuin rannikon äärellä.

Tiesitkö, että elokuu on kesäkuuta lämpimämpi lomakuukausi? Ero on erityisen suuri rannikoilla, missä kylmä meri laskee kesäkuun keskilämpötilaa, mutta vastaavasti elokuussa meren läheisyys nostaa sitä. Esimerkiksi Hangossa elokuun keskilämpötila on liki kolme astetta kesäkuuta korkeampi, Helsingin Kaisaniemessäkin ero on tasan kaksi astetta. Sisämaassa ero kesäkuun ja elokuun välillä on noin 0,5–1 astetta elokuun eduksi.

Tilastollisesti elokuu on maan etelä- ja keskiosassa kesäkuuta helteisempi kuukausi, mutta pohjoisessa tilanne on paikoitellen päinvastainen eli hellepäiviä on kesäkuussa enemmän.

 Helteisintä Etelä-Suomen sisämaassa

Havaintoaineiston mukaan korkea keskilämpötila ei suoraan korreloi helteisyyden kanssa. Itämeren äärellä kesän keskilämpötila on verrattain korkea, mutta meren läheisyys tasaa lämpöhuippuja ja niinpä rannikon äärellä hellepäiviä kertyy vähemmän kuin sisämaassa. Hellepäivän kriteeri on, että vuorokauden ylin lämpötila on vähintään 25,1 astetta.

Viimeisimmän ilmastollisen vertailukauden 1991–2020 mukaan hellepäiviä kertyy kesäkuukausina keskimäärin eniten Etelä-Suomen sisämaahan. Touko–elokuussa helteisimmät havaintoasemat sijaitsivat Heinolassa ja Lahdessa, missä hellepäiviä kertyi ajanjakson aikana keskimäärin 20 kappaletta.

Etelä-Suomen sisämaan hellealttiuden selittää se, ettei alueella ole kovin suuria viilentäviä vesistöjä, maa on hyvin alavaa ja helteiset ilmamassat yltävät etelämpää Euroopasta todennäköisimmin juuri maan eteläosaan.

Vähiten hellepäiviä kertyy viileän meren ympäröimään ulkosaaristoon ja Pohjois-Lappiin. Esimerkiksi Utön saarella hellettä on keskimäärin vain yhtenä päivänä vuodessa, samaten Enontekiön Kilpisjärvellä. Itämeren lämpötila kohoaa melko harvoin laajoilla alueilla yli 20 asteen, mikä vähentää helteen todennäköisyyttä aivan rantaviivan tuntumassa ja varsinkin saaristossa. Pohjois-Lappiin puolestaan helteiset ilmat eivät yllä niin usein kuin eteläiseen Suomeen, mutta toki poikkeusvuosiakin on.

Lue myös: Mikä on helteen määritelmä Suomessa?

Sisämaassa eniten sadetta ja sadepäiviä

Kesän sateisuudessa on suurta paikallista vaihtelua. Sadetta vieroksuvien kannattaa hakeutua rantaviivan tuntumaan tai saaristoon, koska näillä alueilla erityisesti kesä- ja heinäkuut ovat sisämaata kuivempia ja aurinkoisempia. Eniten sadepäiviä ja sadetta kertyy Vaara-Suomessa Pohjois-Karjalan, Kainuun ja Koillismaan alueella, osittain myös Pohjois-Pohjanmaan puolella.

Kesäkuukausien pienimmät sademäärät näyttäisivät pitkän ajan tilastojen mukaan löytyvän Pohjanmaan rannikkoalueelta ja Pohjois-Lapista. Esimerkiksi Kalajoella kesä–elokuun sademäärä jää tyypillisesti 181 millimetriin, kun taas sateisimmilla alueilla maan itäosassa vettä ropisee yli 250 millimetriä. Niin ikään osassa Lappia sadekertymät ovat verrattain pieniä ja jäävät kesäkuukausien aikana selvästi alle 200 millimetriin. Kilpisjärvellä kesä–elokuun jakson sademäärä on tilastoissa 172 millimetriä.

Kesän sademäärä ei kuitenkaan kerro koko totuutta, koska joskus yksittäinen voimakas ukkoskuuro voi tuoda yli kuukauden sademäärän muutamassa tunnissa. Näin ollen kesäkuukausien raportoiduissa sademäärissä on suurta alueellista vaihtelua riippuen siitä, ovatko voimakkaimmat kuurosateet osuneet havaintoasemien kohdalle.

Kesäsateita kannattaa seurata reaaliaikaisesta sadetutkasta!

Vähäsateisimmat alueet ovat kesällä Pohjois-Pohjanmaan rannikko ja Pohjois-Lappi. Länsirannikon vähäsateisuuden selittää se, että lounaan tai lännen suunnalta saapuvat sadealueet tuppaavat kuivahtamaan ylitettyään Kölivuoriston. Myös kylmä Perämeri ja merituulen viriäminen vähentävät sateen todennäköisyyttä länsirannikolla.

Pohjois-Lapissa puolestaan sademäärät ovat alhaisia matalan lämpötilan vuoksi. Kesäsateet eivät lähtökohtaisesti ole yhtä runsaita ja voimakkaita kuin etelämpänä Suomessa, koska kylmemmässä ilmakehässä on vähemmän sateiden rakennusainetta, vesihöyryä. Sadepäiviä (yli 0,1 mm/vrk) Pohjois-Lapissa on kesän aikana verrattain paljon, mutta sadanta on vähäisempää kuin muualla maassa.

Suurimmat sadekertymät tavataan Vaara-Suomessa. Näillä alueilla myös sadepäivien lukumäärä on kesäkuukausina verrattain korkea. Maan itäosasta löytyy alueita, missä kesäkuukausien sademäärä ylittää 250 millimetriä, ja sadepäiviä on vähintään 15 kappaletta kuukaudessa. Näillä alueilla pinnanmuodot ja vesistöt lisäävät sadantaa, eli sadepilvet tuppaavat kosteassa maastossa saamaan lisäenergiaa, kun ne liikkuvat vaarojen ylle.

Lue myös: Piti paistaa, mutta satoi kaatamalla, tai toisinpäin – miksi sade-ennuste voi mennä aivan päälaelleen?

Kohdevinkit kesälomalaisille

Yksi haluaa maksimoida auringonpaisteen ja lämmön kesälomalla, toinen puolestaan viihtyy viileämmässä ja nauttii ajoittaisesta kesäsateen ropinasta.

Tähän alle on koottu kohdevinkkejä, mihin voi Suomen suvessa suunnata, jos sää vaikuttaa lomasuunnitelmiin. Kannattaa kuitenkin muistaa, että nämä vinkit pohjautuvat vuosien 1991–2020 ilmastollisiin keskiarvoihin, ja eri kesien välinen vaihtelu voi olla suurta.

Auringonpaisteen maksimointi

• Saaristomeri
• Ahvenanmaa
• Etelä- ja lounaisrannikko, esimerkiksi Kotka, Porvoo, pääkaupunkiseutu, Hanko, Turku, Rauma, Naantali.

Lämpöä etsimässä

• Etelä-Suomen kohteet
• Pääkaupunkiseutu, Porvoo ja Kouvola ovat keskilämpötilaltaan lämpimimmät kohteet.

Hellepäivien perässä

• Lahti
• Heinola
• Kouvola
• Vantaa
• Hyvinkää.

Hellettä pakoon

• Saaristomeri
• Hankoniemi
• Pohjanlahden saaristo, kuten Valassaaret
• Pohjois-Lappi, erityisesti Enontekiön ympäristö.

Lue seuraavaksi: 

• Suomen sää kesäkuussa tilastojen mukaan
• Suomen sää heinäkuussa tilastojen mukaan
• Suomen sää elokuussa tilastojen mukaan.

Lähteet: Ilmatieteen laitoksen ilmastotilastot ja avoin data vuosilta 1991–2020 (tässä vertailussa ovat mukana vain ne havaintoasemat, joilta on saatu havaintoja koko tältä jaksolta), PVGIS (auringonpaistetunnit Euroopassa), AEMET, DWD, Czech Hydrometeorological Institute.

Markus Mäntykannas
meteorologi

Päivitetty 25.5.2024 klo 11.30